Kansanuskomusten mukaan domovoille jätettiin ruokaa, tienristeyksestä ei poimittu vieraita esineitä ja metsässäkin kullakin olennolla oli oma reviirinsä, aikansa ja kieltonsa. Kansatieteilijöiden muistiinpanoissa slaavilainen mytologia muistuttaa vähemmän hirviögalleriaa kuin ohjekirjaa, jonka avulla elettiin näkymättömien naapurien rinnalla. Itäslaavien merenneidoilla ei ollut kalanpyrstöä: ne olivat epäluonnollisella tavalla kuolleita tyttöjä ja naisia, jotka näyttäytyivät pelloilla ja puissa, ja nykyisen kuvan muokkasivat myöhemmin romantiikan ajan runoilijat ja taiteilijat. Baba-Jagan nimi päätyy painettuihin kirjoihin vasta 1700-luvulla, mutta hänen tehtävänsä on vanha: hän vartioi elävien ja kuolleiden maailmojen rajaa. Tästä näkökulmasta kynnykseen, siltoihin ja muuttoon liittyvät tavat muodostavat kartan siitä, missä ihminen tunsi olonsa turvalliseksi ja mistä vaara alkoi.
Kokonaan sivustolla · 3
Vielä 2 sovelluksessa
Jokaisen alku on sivustolla, loput Miqossa.
