Etäisyys, jolla yleensä ollaan vain läheisten kanssa
Antropologi Edward Hall kuvasi 1960-luvulla ihmisen ympärillä olevia näkymättömiä vyöhykkeitä. Lähin, noin 45 senttimetriin asti ulottuva, on niitä varten, joita halaat. Seuraava, hieman yli metrin päähän ulottuva, on ystäville ja keskustelulle. Sen jälkeen tulee kohtelias etäisyys: työkaverit, jonossa seisovat ja kassahenkilö. Hall mittasi luvut aikansa amerikkalaisilla, ja muissa kulttuureissa ne ovat erilaisia.
Täydessä hississä sinun ja vieraan olkapään väliin jää ehkä 30 senttimetriä. Muodollisesti se on halausetäisyys - kyseessä on ihminen, jonka nimeä et tiedä. Keho reagoi ennen mieltä: hartiat vetäytyvät kasaan, liikkeet pienenevät ja tiedät tarkalleen, missä kaikkien kyynärpäät ovat. Tavallinen reaktio on ottaa askel taaksepäin. Mutta askelta ei ole.
Läheisyys ei muodostu pelkästä etäisyydestä. Katsekontakti, kehon asento, kasvojen ilmeet ja keskustelun aihe muodostavat kokonaisuuden: kun yksi osa kasvaa jyrkästi, muut pienenevät, jotta kokonaisuus pysyy siedettävänä. Psykologit kutsuvat tätä läheisyyden tasapainoksi. Se ei toimi aina, mutta kuvaa ahtautta hyvin.
- KatsekontaktiJoustavin osa: mitä lähempänä ihminen on, sitä vähemmän katsot häntä. Silmäsi tekevät sen työn, johon jalkasi eivät pystyneet.
- Kehon asentoHartiat hieman sivuun, kasvot eivät suoraan vastakkain. Olet lähellä, mutta et kääntyneenä "häntä kohti".
- KasvotElävät ilmeet lisäävät läheisyyttä, joten ahtaassa tilassa kasvot muuttuvat ilmeettömiksi.
- AiheLähietäisyydellä keskustelu kutistuu säähän ja kerroksiin: neutraali aihe pehmentää epäneutraalia etäisyyttä.
Hississä kolme neljästä osasta on lukittu: et voi kääntää kehoasi tai vaihtaa aihetta, ja kasvojesi ilme on jo valmiiksi neutraali. Jäljelle jää katse - se hoitaa kaiken kompensoinnin.
Miksi silmät suuntautuvat juuri ylöspäin
Katseen on mentävä jonnekin, eivätkä kaikki kohteet käy. Lattian katsominen viestii "minulla on paha olla", seinä "olen vaivaantunut", ja kasvot tältä etäisyydeltä joko läheisyyttä tai haastetta. Kerrosnäyttö on luvallinen kohde: sitä voi katsoa niin kauan kuin haluaa. Se roikkuu oven yläpuolella - siksi leuat kohoavat toinen toisensa jälkeen. Myöhemmin puhelimet veivät osan näytön tehtävästä.
Tässä ei ole tarkkoja mittauksia: alla olevat osuudet eivät ole dataa, vaan tilaisuus tunnistaa itsensä.
Minne katseesi menee täydessä hississä?
Sosiologi Erving Goffman kutsui tätä vuorovaikutusta kohteliaaksi huomaamattomuudeksi: lyhyt vilkaisu sisään tullessa, "huomasin sinut enkä vaadi sinulta mitään", ja katse pois saman tien. Poikkeaman huomaa heti: jos joku kääntyy kasvot muihin päin tai pitää katseensa, kaikille tulee vaivaantunut olo.
- Käännä kehoasi neljänneskierros - se on hienovaraisempaa kuin askel taaksepäin
- Katso lyhyesti ja käännä katse pois: sekunnin mittainen katse on kohtelias
- Anna silmillesi kohde: näyttö, ikkuna tai oman kerroksesi painike
- Älä pidä katsekontaktia paria sekuntia pidempään - läheltä se tulkitaan haasteeksi
- Älä täytä hiljaisuutta keskustelulla: läheltä se lisää läheisyyttä
Lue loppuun Miqo-sovelluksessa
Vielä 1 minuutti, ja lopussa tietovisa. Artikkeli löytyy kohdasta ”Psykologia → Henkilökohtaiset rajat”
Osoita koodia puhelimen kameralla, niin App Store tai Google Play avautuu.
Lähteet
- Edward Hall, Piilotettu ulottuvuus (1966) - etäisyysvyöhykkeet
- Michael Argyle ja Janet Dean, läheisyyden tasapainoteoria (1965)
- Erving Goffman, Käyttäytyminen julkisilla paikoilla (1963)