Sensuurin takana ei yleensä ollut salaperäinen voima vaan virkamies, jolla oli ohjeet, leima ja lista kielletyistä aiheista. Läpi päästetystä tekstistä rangaistiin ankarammin kuin liiasta karsimisesta, joten yliviivattiin jopa säänkuvauksia ja paikannimiä. Katolinen kiellettyjen kirjojen luettelo ilmestyi ensimmäisen kerran 1500-luvun puolivälissä, pian kirjapainotaidon jälkeen, ja se lakkautettiin vasta vuonna 1966. Galilein ”Dialogi” päätyi siihen, mutta Darwinin ”Lajien synty” ei koskaan. Tällaiset listat kertovat enemmän vallanpitäjien peloista kuin vaarallisista ajatuksista. Kielto toimi usein mainoksena, ja sitä kierrettiin monin tavoin: merkitys kätkettiin sallittuun tekstiin, kopioita kirjoitettiin uudelleen ja käsikirjoituksia vietiin paikkoihin, joissa kielto ei ollut voimassa. Kielletyt kirjat ja niiden vaiheet opettavat lukemaan rivien välistä ja huomaamaan sensuurin hiljaisimman muodon, kun kirjoittaja karsii tekstistään jotain jo ennen kuin yksikään virkamies näkee sen.
Kokonaan sivustolla · 3
Vielä 2 sovelluksessa
Jokaisen alku on sivustolla, loput Miqossa.
