Näin se toimi
Aihelista. Oli olemassa luettelo asioista, joista ei saanut kirjoittaa. Se oli usein salainen, ja kirjoittajat päättelivät sen sisällön hylkäyksistä.
Lukeminen ennen julkaisua. Käsikirjoitus toimitettiin virkamiehelle, joka yliviivasi kohtia, vaati muutoksia tai kielsi tekstin kokonaan.
Leima. Hyväksyntä vahvistettiin allekirjoituksella ja leimalla. Ilman niitä kirjapainolla ei ollut oikeutta latoa tekstiä.
Vastuu. Virkamies vastasi henkilökohtaisesti kaikesta huomaamatta jääneestä. Siksi hän yliviivasi mieluummin varmuuden vuoksi.
Neljäs vaihe selittää kaiken sensuurin keskeisen piirteen. Huomaamatta jääneestä rangaistiin aina ankarammin kuin turhasta kiellosta, joten järjestelmä kallistuu väistämättä jopa harmittomien asioiden kieltämiseen.
Tästä syntyivät myös kuuluisat järjettömyydet: pois pyyhittiin sääkuvauksia, maantieteellisiä nimiä ja mainintoja sairauksista. Virkamies ei tiennyt, oliko jokin vaarallista, ja poisti sen, koska varovaisuudesta ei rangaistu.
Mitä kirjoittajat tekivät
Vastaukseksi kehittyi erityinen kirjoittamisen tapa: sanoa tarpeellinen niin, ettei siihen voinut muodollisesti puuttua. Tapahtumat siirrettiin toiseen maahan tai aikakauteen, ajatus annettiin kielteisen henkilöhahmon sanottavaksi ja pääasia piilotettiin alaviitteeseen tai käännökseen.
Tällä keinolla oli myös harvemmin mainittu sivuvaikutus. Lukija tottuu etsimään kaikkialta toista merkitystä ja löytää sellaisen silloinkin, kun kirjoittaja ei tarkoittanut mitään vastaavaa.
Myös julkaisumuoto tarjosi kiertotien. Tieteellinen julkaisu, lastenkirja, klassikon käännös tai viraston kokoelma tarkastettiin eri tavalla ja lievemmin, joten niihin päätyi aineistoa, joka ei mennyt läpi tavallisessa painetussa julkaisussa.
Järjestelmän tehokkain osa ei kuitenkaan tarvinnut virkamiestä lainkaan. Tietäessään, mikä pyyhittäisiin pois, kirjoittaja jätti sen alun perin kirjoittamatta, eikä tällainen sisäinen muokkaus jätä jälkiä mihinkään arkistoon.
Lue loppuun Miqo-sovelluksessa
Vielä 1 minuutti, ja lopussa tietovisa. Artikkeli löytyy kohdasta ”Synkkä historia → Sensuuri”
Osoita koodia puhelimen kameralla, niin App Store tai Google Play avautuu.
Lähteet
- Ennakkosensuuri perustui kiellettyjen aiheiden luetteloihin ja sensuurivirkailijan henkilökohtaiseen vastuuseen huomaamatta jääneestä sisällöstä, mikä kallisti päätöksiä kiellon suuntaan
- kirjoittajat vastasivat tähän käyttämällä vertauskuvallista ilmaisua ja siirtymällä lievemmin tarkastettuihin julkaisumuotoihin, kun taas laajimmalle levinneenä vaikutuksena pidetään kirjoittajien itsesensuuria