Miksi kielto tekee kirjasta suositun

Toinen vaihe tekee varsinaisen työn. Pelkkä tieto kiellosta on ilmaista mainosta, joka päätyy uutisiin. Suurin osa ihmisistä kuulee useimmista kielletyistä kirjoista juuri kiellosta kertovasta uutisesta.

Kolmas vaihe selittyy reaktiolla vapauden rajoittamiseen. Kun valinnanmahdollisuus viedään, menetetty vaihtoehto muuttuu houkuttelevammaksi. Tämä on kuvattu omana ilmiönään, ja sitä on tutkittu monenlaisissa tilanteissa kirjoista kaupassa myytäviin tuotteisiin.

Toinen ruutu on tärkeä kokonaiskuvan kannalta. Piikki on yleensä lyhyt: muutaman viikon kuluttua kiinnostus hiipuu. Pitkällä aikavälillä kielto kuitenkin rajoittaa saatavuutta, etenkin silloin, kun kieltoa tehostetaan poistamalla kirjat kirjastoista ja kouluista.

Useita vuosisatoja käytössä ollut kirkollinen kiellettyjen kirjojen luettelo toimi samalla tavalla: siihen joutuminen toi kirjailijalle usein mainetta. Muiden maiden kustantajat painoivat tällaisia kirjoja erityisesti, koska tiesivät niiden kysynnästä.

Sama mekanismi on kuvattu myös lähihistoriassa ilmiönä, joka syntyi yrityksestä poistaa yksi valokuva internetistä: oikeusjuttu kiinnitti siihen monin verroin enemmän huomiota kuin itse julkaisu.

On myös päinvastaisia esimerkkejä, joista puhutaan harvemmin. Huomaamaton poistaminen ilman julkista ilmoitusta toimii äänekästä kieltoa tehokkaammin: kirja vain katoaa myynnistä ja koulun opetussuunnitelmasta, eikä mitään piikkiä synny.

Siksi sensuurin tutkijat pitävät näkyvää kieltoa heikkouden eivätkä voiman merkkinä: se osoittaa, ettei sisältöä onnistuttu poistamaan huomaamatta.

Tämä ei toimi vain kirjojen kohdalla. Yritykset poistaa julkaisu, salata asiakirja tai pakottaa poistamaan juttu johtavat säännöllisesti siihen, että siitä kuulee kymmeniä kertoja useampi ihminen kuin olisi alun perin lukenut sen.