Sodan keskellä lapselle ratkaisevinta ei useinkaan ole pommien jyly vaan se, onko lähellä aikuinen. Lontoon sotapäiväkotien muistiinpanojen mukaan lapset, jotka viettivät pommitukset äitinsä kanssa, toipuivat nopeammin kuin ne, jotka evakuoitiin yksin rauhalliseen kylään. Kun nähtiin, että ruokitut ja puhtaina pidetyt lapset silti kuihtuivat, ymmärrettiin yhteyden aikuiseen olevan yhtä perustava tarve kuin ravinto, ja tästä kasvoi kiintymyssuhdeteoria. Lapsen muistikin toimii toisin: mieleen jää haju, ääni tai kasvot, ja tapahtumien järjestys täydentyy myöhemmin perheen kertomuksista. Raskaampia lukuja ovat aseettomina komentajan vieressä seisoneet poikarumpalit ja miehitetyiltä alueilta viedyt lapset, joille annettiin saksalaiset nimet. Nämä tarinat auttavat ymmärtämään sodan vaikutusta lapsiin ja sitä, miksi rauhallinen aikuinen voi olla tärkeämpi kuin hiljainen paikka.
Kokonaan sivustolla · 4
Vielä 4 sovelluksessa
Jokaisen alku on sivustolla, loput Miqossa.
