Ranskalainen kriminalisti muotoili jo yli sata vuotta sitten rikostekniikan perusperiaatteen: kun kaksi asiaa koskettaa toisiaan, hiukkasia siirtyy kumpaankin suuntaan, joten jälki jää aina. Ratkaisevaa on, mitä jälki todistaa. Rikospaikan sormenjälki on yleensä osittainen ja tahriintunut, ja ihminen vertaa sitä näytteeseen silmämääräisesti: vuonna 2004 Madridin pommi-iskujen jälkeen yhdysvaltalaiset asiantuntijat yhdistivät jäljen oregonilaiseen asianajajaan, joka ei ollut koskaan käynyt Espanjassa. Ihmiset myös tunnustavat tekoja, joita eivät ole tehneet, ja eri kohdista samaa tilannetta katsoneet todistajat kuvaavat sen rehellisesti eri tavoin. Syyttäjän harhassa taas harvinainen osuma saadaan kuulostamaan syyllisyyden todisteelta. Näiden esimerkkien jälkeen rikostekninen tutkinta näyttää toiselta, ja on helpompi erottaa, milloin todiste puhuu itse ja milloin sen puolesta puhuu ihminen.
Kokonaan sivustolla · 4
Vielä 3 sovelluksessa
Jokaisen alku on sivustolla, loput Miqossa.
