FI
LataaLataa

Miksi sormenjäljet eivät aina ratkaise tapausta

Miqon toimitus · 1 lähde

Miten se oikeasti toimii

Lasissa oleva jälki on harvoin täydellinen. Yleensä se on osa sormenpäätä, joka on painautunut toisen samanlaisen jäljen päälle ja tahriintunut epätasaiseksi. Tietokone etsii tietokannasta useita kymmeniä samankaltaisia ehdokkaita, minkä jälkeen ihminen jatkaa: hän tarkastelee viivojen haarautumiskohtia ja päättymisiä ja tekee päätöksen.

✕ MYYTTI

Sormenjäljet ovat yksilöllisiä, joten osuma todistaa syyllisyyden.

✓ FAKTA

Kuvion yksilöllisyys ja tahriintuneen katkelman vertailun luotettavuus ovat eri asioita. Kiistaa ei käydä siitä, ovatko sormenjäljet yksilöllisiä, vaan siitä, kuinka tarkasti asiantuntija tunnistaa osuman katkelman perusteella.

Hyvä esimerkki tästä on vuodelta 2004. Madridin pommi-iskujen jälkeen eräästä paketista löytyi sormenjälki, jonka yhdysvaltalaiset asiantuntijat yhdistivät vakuuttuneina Oregonista kotoisin olevaan asianajajaan, joka ei ollut koskaan käynyt Espanjassa. Kaksi viikkoa myöhemmin Espanjan poliisi löysi jäljen todellisen omistajan.

Selvitys osoitti, ettei kyse ollut huolimattomuudesta vaan tavallisista mekanismeista. Osuma vaikutti hyvältä, ja sitten mukaan tuli asiayhteys: asiantuntijat tiesivät henkilön sopivan muiden seikkojen perusteella ja alkoivat nähdä samankaltaisuutta siellä, missä sitä ei ollut. Jokainen seuraava tarkastaja tiesi edellisen johtopäätöksen.

Mikä estää jälkeä olemasta todisteena

  • Osittainen jälki. Mitä pienempi katkelma on, sitä useampi ihminen voi sopia siihen. Täydellinen sormenjälki on harvinaisuus.
  • Asiayhteys. Tutkinnan teorian tunteva asiantuntija etsii tiedostamattaan vahvistusta eikä vastaesimerkkiä.
  • Ajoitus. Jälkeä ei voi ajoittaa. Se osoittaa, että joku koski esineeseen joskus, ei sitä, milloin tarkalleen.
  • Kosketuksen syy. Kahvilan ovenkahvassa oleva sormenjälki tarkoittaa, että henkilö avasi oven, eikä mitään muuta.

Virheiden yleisyydestä tiedetään vähän, ja se on erillinen ongelma. Useissa testeissä, joissa asiantuntijoille annettiin pareja, joiden oikeat henkilöllisyydet olivat jo tiedossa, väärien osumien osuus oli pieni mutta ei nolla. Tällaisia testejä ei pitkään aikaan tehty lainkaan, ja tarkkuudeksi ilmoitettiin 100 %.

Tästä seurasi muutoksia sääntöihin. Tutkimuksia alettiin tehdä sokkona, ilman tietoa tutkinnan teoriasta, ja raporteissa ehdotetaan ilmauksen "täydellinen osuma" korvaamista rehellisellä todennäköisyysarviolla. Sormenjälki on edelleen vahva todiste, mutta se ei enää yksinään ole tuomio.

Lue loppuun Miqo-sovelluksessa

Vielä 1 minuutti, ja lopussa tietovisa. Artikkeli löytyy kohdasta ”Rikollisuus → Tutkinta ja todisteet”

QR-koodi Miqo-sovelluksen lataamiseen

Osoita koodia puhelimen kameralla, niin App Store tai Google Play avautuu.

Lähteet

  1. Yhdysvaltain oikeusministeriön ylitarkastaja selvitti Brandon Mayfieldin tapauksen virheellisen sormenjälkitunnistuksen vuonna 2004. Sormenjälkianalyysin mitattavan tarkkuuden kysymys nostettiin esiin Yhdysvaltain presidentin tiedeneuvoston vuoden 2016 raportissa