Mitä kengänjälki kertoo

Asiantuntija tarkastelee ensin sitä, minkä valmistaja on pohjaan suunnitellut: kulutuspinnan kuviointia, kokoa, koron muotoa ja kantaan painettua logoa. Tällaisia pohjia etsitään vertailutietokannoista, joihin on koottu tuhansia kuvioita yhdistettyinä merkkeihin ja malleihin. Vaihtoehdot supistuvat kaikista maailman kengistä yhteen malliin, mutta sitä mallia valmistetaan satojatuhansia pareja.

Sitten tulevat asiat, joita tehdas ei suunnitellut. Lasi teki viillon poikittain kuviointiin, kivi juuttui uraan ja yksi nasta lohkesi reunakiveen. Nämä jäljet syntyvät sattumalta, sattumanvaraisessa paikassa ja sattumanvaraisena päivänä, joten kahden saman mallin parin jäljet eivät täsmää. Niiden varaan rakentuu päätelmä "juuri tästä pohjasta" eikä "samanlaisesta pohjasta". Tunnusmerkkien joukko ei kuitenkaan pysy muuttumattomana: ihmisen kävellessä uusia naarmuja syntyy ja toiset kuluvat pois. Siksi on tärkeää, kuinka paljon aikaa kului jäljen syntymisen ja kengän talteenoton välillä.

Näiden kahden tason välissä on kuluminen. Kävellessä jalkaterä ei rullaa aivan keskeltä: toinen ihminen kallistaa sitä ulospäin ja kuluttaa koron ulkoreunaa, toinen taas kuluttaa sisäsivua. Katso vanhaa kenkäpariasi, lähes varmasti toinen puoli on kulunut enemmän. Olet nähnyt tämän sata kertaa etkä ole pitänyt sitä tunnusmerkkinä, mutta asiantuntijalle kuluminen on näiden kahden ääripään välissä: se ei ole ainutlaatuinen kuten lasin tekemä viilto, mutta se ei myöskään ole samanlaista koko tuotantoerässä.

Yksi jälki kertoo kengästä. Useampi peräkkäinen kertoo jo kävelytavasta. Jälkijonosta mitataan askelpituus, jalkojen asennon leveys ja kulma, jossa kengänkärki kääntyy ulospäin. Yhdellä ihmisellä nämä mitat pysyvät melko tasaisina.

Samasta jälkijonosta näkee, kävelikö ihminen vai juoksiko hän. Juostessa paino on yleensä jalkaterän etuosalla: kengänkärki painuu syvemmälle kuin kanta, askel on selvästi pidempi ja irtonainen maa sinkoutuu taaksepäin, liikkeen vastakkaiseen suuntaan. Jyrkkä käännös jättää tahriintuneen, kiertyneen jäljen. Tämän voi päätellä geometriasta ilman laboratoriota.

Vaikeinta on viimeinen askel: "juuri tämä pari jätti jäljen". Mallin ja koon vastaavuus on helppo tarkistaa. Päätelmä yhdestä tietystä parista perustuu kuitenkin sattumanvaraisiin tunnusmerkkeihin, eikä yhteistä mittapuuta ole: asiantuntija päättää itse, kuinka monta täsmäävää viiltoa riittää. Yhdysvaltain presidentin tiede- ja teknologianeuvonantajien neuvosto (PCAST) tarkasteli menetelmää vuonna 2016 ja totesi, että tutkimusta ei ole riittävästi tällaisen päätelmän luotettavuuden vahvistamiseksi.