Kaksi eri kysymystä
Ensimmäinen kysymys kuuluu: kuinka harvinainen tällainen todiste on satunnaisen henkilön kohdalla? Toinen: kuinka todennäköisesti tämä henkilö on syytön, kun todiste on löytynyt? Vastaukset ovat samat vain silloin, kun epäilty on valittu etukäteen eikä sattumanvaraisesti.
Katsotaan lukuja. Oletetaan, että piirre esiintyy yhdellä ihmisellä miljoonasta ja kaupungissa asuu 10 miljoonaa ihmistä. Silloin tällaisia ihmisiä on noin 10. Löydetty yhteensopivuus rajaa joukon kymmeneen ihmiseen, mutta ei todista yhden ihmisen syyllisyyttä.
Nimeä todisteen harvinaisuus. Yksi mahdollisuus miljoonasta. Se kuulostaa tuomiolta.
Unohda joukon koko. Kuinka moni ihminen olisi voinut joutua epäillyksi? Mitä suurempi joukko, sitä enemmän sattumanvaraisia yhteensopivuuksia.
Vaihda kysymys toiseksi. Todisteen harvinaisuus esitetään syyttömyyden todennäköisyytenä. Ne ovat eri suureita.
Anna luvun ratkaista asia. Valamiehet kuulevat varman luvun ja pitävät sitä todisteena.
Nimi yhdistetään syyttäjään syystä: syyttäjälle on eduksi, jos todisteen harvinaisuus kuulostaa näytöltä. Kuka tahansa voi kuitenkin tehdä tämän virheen, myös puolustus, jos se kääntää todennäköisyydet omaksi edukseen.
Jos yhteensopivuus esiintyy kerran miljoonasta, syyllisyys on todistettu.
Se kertoo vain piirteen harvinaisuudesta. Johtopäätös riippuu myös epäiltyjen joukon koosta ja siitä, mitä tämän todisteen lisäksi tiedetään.
Tunnettu tapaus
Britanniassa äitiä syytettiin kahden vauvan kuolemasta. Asiantuntija ilmoitti, että kahden satunnaisen kuoleman todennäköisyys tällaisessa perheessä oli yksi mahdollisuus 73 miljoonasta. Luku teki vahvan vaikutuksen, ja tuomio oli langettava.
Laskelmassa oli kaksi virhettä. Todennäköisyydet kerrottiin keskenään ikään kuin ne olisivat toisistaan riippumattomia, vaikka saman perheen tapauksilla voi olla yhteinen syy. Ja ennen kaikkea niitä ei verrattu vaihtoehtoisen selityksen todennäköisyyteen, eli siihen, että äiti olisi tehnyt kaksoismurhan, joka sekin on erittäin epätodennäköinen.
Tuomio kumottiin myöhemmin, ja tilastotieteelliset järjestöt tuomitsivat virallisesti tällaisen laskutavan. Tapauksesta tuli klassinen esimerkki siitä, miten vakuuttava luku voi viedä tuomioistuimen huomion pois olennaisesta.
Lue loppuun Miqo-sovelluksessa
Vielä 1 minuutti, ja lopussa tietovisa. Artikkeli löytyy kohdasta ”Rikollisuus → Tutkinta ja todisteet”
Osoita koodia puhelimen kameralla, niin App Store tai Google Play avautuu.
Lähteet
- Sally Clarkin tapaus, jossa hänet tuomittiin vuonna 1999 ja vapautettiin vuonna 2003, tuli klassiseksi esimerkiksi todennäköisyyksien virheellisestä soveltamisesta oikeudessa
- tilastotieteilijöiden yhteisö arvosteli julkisesti esitettyä laskelmaa