Luut, joille ei löytynyt selitystä
Sukupuuttoon kuolleiden eläinten suuret luut ovat lähempänä maanpintaa kuin voisi luulla. Joki kuluttaa rantaa, maanvyörymä paljastaa rinteen - ja yhtäkkiä ihminen seisoo kärryn kokoisen kallon edessä. Sitä ei pysty selittämään: dinosauruksia ei vielä tunnettu, mutta eläin oli selvästi ollut olemassa.
Sitten astuu kuvaan arkijärki. Luut ovat valtavat, joten eläimenkin täytyi olla valtava. Muoto on outo, joten eläinkin oli varmasti outo. Näin hirviö saa kokonsa, selkäänsä kulkevan harjanteen ja kuonon, joka ei muistuta mitään muuta.
- Luut jyrkänteestäSukupuuttoon kuolleiden eläinten jäänteitä löydettiin kauan ennen paleontologiaa, ja niitä selitettiin ainoalla käytettävissä olleella tavalla.
- Eläimiä kaukaaMerimiesten tuoma krokotiili tai varaani saattoi helposti muuttua todisteeksi: selvästi tällaisia eläimiä siis on olemassa.
- Kopioidut kirjatKeskiaikaisissa eläinkirjoissa hirviöitä kopioitiin kirjasta toiseen, ja kirjurin virheestä tuli uusi yksityiskohta.
Tiettyä löytöä on lähes mahdotonta yhdistää tiettyyn legendaan: kyse on uskottavista arvauksista, ei todistetuista johtopäätöksistä. Itse mekanismi on kuitenkin selvä - selittämätön luu vaatii selityksen, ja selitys löytyy.
Toinen legendatyyppi syntyi kertomalla tarinaa eteenpäin. Matkailija näki varaanin ja kertoi kotona ihmisenkokoisesta liskosta. Kuulija lisäsi siivet, koska muuten ei ollut selvää, miten se oli päässyt kalliolle. Kolmannella kertomiskerralla eläimestä oli tullut lohikäärme, eikä kukaan ollut matkan varrella edes valehdellut.
Lohikäärmeet keksittiin kokonaan käärmeiden pelosta.
Pelko auttaa legendaa säilymään ja leviämään. Siivet, jalat, harjanne ja tuli taas saivat alkunsa löydöistä, vieraista eläimistä ja kopioiduista kirjoista.
Miksi jokaisessa maassa on omanlaisensa lohikäärme
Legenda rakentuu siitä, mitä kertojalla on ympärillään. Siellä, missä elämä riippui joen tulvista, lohikäärme muistutti käärmettä ja yhdistyi veteen ja sateeseen. Siellä, missä petoeläimiä ja tulipaloja pelättiin, sille kasvoivat jalat, siivet ja tuli.
Mikä yleensä käynnistää hirviölegendan synnyn?
Miksi lohikäärmeet olivat eri maissa erilaisia?
Lähteet
- Sukupuuttoon kuolleiden eläinten luut hirviöitä koskevien legendojen lähteenä - Adrienne Mayorin 2000-luvulla tekemät tutkimukset. Yksittäisten löytöjen yhdistäminen yksittäisiin myytteihin on edelleen hypoteesi
Seuraavaksi sarjassa ”Lohikäärmeet”
2 artikkelia kokonaan sivustolla, vielä 2 sovelluksessa
