Kolme selitystä kerralla
Ensimmäinen selitys kertoo näyn voimasta. Eurooppalainen kaupunkilainen tunsi lohikäärmeet saarnoista ja kuvista; holvien alla riippuva suomuinen, hampainen olento vahvisti kertomuksen kirjaimellisesti.
Toinen ja kolmas selitys toimivat yhdessä. Kirkko oli tärkein julkinen rakennus, ja sinne virtasi harvinaisuuksia strutsinmunista ja syöksyhampaista simpukankuoriin ja täytettyihin eläimiin, jotka muodostivat kuin kaupungin ensimmäisen kummajaiskokoelman.
Mitä tämä kertoo aikakaudesta
Tällaiset ripustukset olivat museoiden edeltäjiä. Ennen harvinaisuuksien kabinettien ja kokoelmien syntyä juuri kirkot säilyttivät ja esittelivät erikoisia esineitä, ja niihin pääsi sisään kuka tahansa.
Tämä selittää myös osan esineiden säilymisestä. Useat tällaiset täytetyt eläimet ovat säilyneet nykypäivään juuri siksi, että ne riippuivat korkealla holvien alla eivätkä häirinneet ketään, joskus neljän tai viiden vuosisadan ajan.
Historioitsijat kuitenkin kehottavat varovaisuuteen. Yleensä ei ole asiakirjoja, jotka kertoisivat, miksi tietty täytetty eläin ripustettiin, joten selitykset rakennetaan välillisten todisteiden perusteella. Siksi ne jäävät tulkinnoiksi.
Samanlaisia tapoja tunnetaan myös muista esineistä: valaanluita pidettiin jättiläisen kylkiluuina ja sarvivalaan syöksyhammasta yksisarvisen sarvena. Mekanismi oli sama: harvinainen esine sai selityksen jo tutuista tarinoista.
Miksi kirkoissa ripustettiin täytettyjä krokotiileja?
Mitä tällaiset ripustukset olivat aikanaan?
Lähteet
- Kirkkojen holvien alle ripustettuja krokotiileja on dokumentoitu useissa eurooppalaisissa kirkoissa
- niiden ilmestyminen yhdistetään matkailijoiden lahjoihin, lupauslahjoihin ja siihen, että eläin koettiin pyhimystarinoiden lohikäärmeen ruumiillistumaksi. Dokumentaariset todisteet useimpien yksittäistapausten taustalla olleista motiiveista eivät ole säilyneet
Seuraavaksi sarjassa ”Lohikäärmeet”
2 artikkelia kokonaan sivustolla, vielä 2 sovelluksessa
