Mytologian harhaluulot: 13 yleistä virhettä

Ovidiuksen kertomuksessa Narkissos ei ensin tunnista itseään veden pinnasta. Kun hän tunnistaa itsensä, hän ei silti pysty lähtemään. Myytti ei kerro itseen ihastumisesta vaan rakkaudesta, joka ei saa vastakaikua.

Varhaisimmissa teksteissä hän on syntymästään asti hirviö, yksi kolmesta sisaruksesta. Myöhemmin roomalaisen runoilijan teoksessa syntyy versio kaunottaresta, joka muuttuu rangaistukseksi hirviöksi, ja juuri se tulee tunnetuksi.

Odin luopui silmästään ei uhrina eikä rangaistuksena, vaan pantiksi vastineeksi yhdestä kulauksesta Mímirin kaivosta, jossa viisaus säilyy. Silmää ei tuhottu: se jäi makaamaan toisen hallussa olevaan veteen.

Myyteissä Loki ei ole jumalten vastustaja vaan niiden vakituinen kumppani: hän aiheuttaa ongelman ja ratkaisee sen myös. Tällainen hahmo vie juonta eteenpäin ja rikkoo järjestyksen, jotta se voidaan palauttaa. Viholliseksi hän muuttuu vasta aivan lopussa.

Sana tarkoittaa "surmattujen valitsijaa". Varhaisissa lähteissä valkyriat eivät ole siivekkäisiin kypäriin pukeutuvia kaunottaria, vaan synkkiä olentoja, jotka päättävät, kuka kaatuu taistelussa. Romanttinen kuva syntyi paljon myöhemmin, 1800-luvulla.

Ragnarök ei ole tavallisessa mielessä «maailmanloppu» vaan jumalten ennalta määrätty tuho. Ne lähtevät taisteluun tietäen häviävänsä. Eikä myytti pääty siihen: maa nousee jälleen merestä.

Tarinaa paneroidussa ruoassa olevasta rotasta ei ole koskaan vahvistettu klassisessa muodossaan, mutta se ei syntynyt tyhjästä. Sillä on vakiintunut juoni, omat leviämissääntönsä ja ennakoitava kohde: lähes aina kaupungin suurin ketju.

Hahmo ilmestyi vuonna 2009 verkkofoorumin väärennettyjen kauhukuvien kilpailussa. Tekijä tunnetaan nimeltä, päivämäärä tiedetään tarkasti, ja silti hahmo ehti parissa vuodessa kasvaa tarinoiden, silminnäkijäkertomusten ja tekaistun kansanperinteen ympäröimäksi.

Äärettömyyden merkki ei ole peräisin muinaisista kulteista. Englantilainen matemaatikko John Wallis otti sen käyttöön vuonna 1655 kartioleikkauksia käsittelevässä työssään lyhenteenä ilmaisulle ”suure kasvaa rajatta”. Hän ei selittänyt, miksi valitsi juuri tällaisen kiemuran. Ikuisuus, rakkaus ja ouroboros yhdistettiin merkkiin vasta 200 vuotta myöhemmin.

Kissamuumio ei yleensä ollut haudattu lemmikki vaan jumaluudelle annettu uhri. Niitä ei tehty yksitellen vaan sarjatuotantona: temppeleissä kasvatettiin kissoja erityisesti tätä varten, ja pyhiinvaeltaja sai valmiin käärön mukaansa kuin ottaisi kynttilän ennen matkaa. Siksi katakombeissa on kokonaisia kääröjen täyttämiä käytäviä ja siksi monissa niistä ei ole kokonaista kissaa.

Eläimen pää ei ole muotokuva vaan kirjoitustapa. Se kertoo, mitä kyseinen jumaluus tekee: haukka merkitsee taivasta ja valtaa, sakaali hautausmaita ja balsamointia, ibis laskemista ja kirjoittamista. Kuva toimi kuin allekirjoitus.

Egyptiläisten käsitysten mukaan Osiriksen tuomiolla ei punnittu sielua eikä syntejä, vaan tietty elin, sydän. Egyptiläiset pitivät sitä muistin ja luonteen säilytyspaikkana. Toisella vaakakupilla oli jumalatar Maatin sulka, totuuden ja maailmanjärjestyksen merkki.

Itäslaavilaisissa uskomuksissa niillä ei ollut kalanpyrstöjä. Ne olivat tyttöjä ja naisia, jotka olivat kuolleet väärällä tavalla: ennen avioliittoa, kastamattomina tai hukkuneina, ja ilmestyivät veden sijaan pelloille ja puihin.