Miksi Odin luopui silmästään

Yggdrasil-saarni seisoo kolmen juuren varassa. Yhden alla on kaivo, jota Mímir vartioi: sen vedessä on kätkettynä viisautta, ja Mímir itse juo siitä joka aamu. Näin asia kuvataan Gylfaginningissa, islantilaisessa myyttien uudelleenkerronnassa, joka kirjattiin noin 1220-luvulla.

Odin saapuu kaivolle ja pyytää juotavaa. Pyyntöön ei suostuta. Hinnan määrää toinen osapuoli: hän saa kulauksen vasta jätettyään silmänsä veteen. Tekstit eivät selitä, miksi juuri silmä, vaan kertovat ainoastaan, että se jäi sinne.

Tärkeä sana tässä on pantti. Völuspássa näkijätär kertoo tietävänsä, missä Odinin silmä on kätkettynä: Mímirin kaivossa. Silmää ei ole murskattu eikä poltettu, vaan se makaa pohjalla kuin jälkeensä jätetty esine, jota kukaan ei lunasta.

Tämä ei ole yksittäinen tapaus. Hávamálissa Odin kertoo roikkuneensa puussa yhdeksän yötä keihään lävistämänä ja uhrattuna itselleen. Hänelle ei annettu leipää eikä juotavaa, ja vasta sen jälkeen hän otti riimut. Tieto ei tule lahjana: se otetaan vaihtokaupassa.

Samalla tavalla hän hankkii myös runouden siman: hän raataa koko kesän toisen nimellä ja ottaa sitten oveluudella sen, minkä on ansainnut. Silmä yhdestä kulauksesta, yhdeksän yötä riimuista, kesä vieraan töissä simasta. Hinta voi olla työtä, petosta tai itsesi, mutta mitään ei saa ilmaiseksi.

Ja juuri tämä tekee silmätarinasta oudon. Tekstit sanovat, että kaivoon on kätketty viisautta, mutta ne eivät suoraan kerro sen antavan kykyä nähdä tulevaisuuteen. Silti Odin toimii sen jälkeen kuin joku, joka jo tietää lopun: hän kokoaa sotajoukon Valhallaan ja herättää kuolleen näkijättären kysyäkseen tulevasta. Kaikki päättyy Ragnarökiin, jossa susi Fenrir nielee hänet.

Tieto ei muuta mitään, ja siinä näyttää olevan koko kaupan tarkoitus. Hän ei tinkinyt pelastuksesta. Hän maksoi voidakseen kulkea kohti määrättyä päivää silmät avoinna, tai tarkemmin sanottuna yksi silmä avoinna.