Kissamuumio on uhri, ei hauta
Niitä löytyy tuhansittain, ei yksittäin. Sakkaran, Bubastiksen ja Beni Hasanin katakombeissa kääröt olivat tuhansina kerroksittain. Suurin aalto ajoittui noin 600-luvulta eaa. ajanlaskun ensimmäisille vuosisadoille: myöhäiskaudelle, Ptolemaiosten aikaan ja roomalaiselle kaudelle, jolloin pyhiinvaellukset temppeleihin yleistyivät.
Logiikka oli yksinkertainen. Kissa oli jumalatar Bastetin ja joissakin paikoissa myös leijonapäisten jumalattarien, kuten Pakhetin, eläin. Jotta pyyntö menisi perille, tarvittiin välittäjä, ja muumio toimi kuin kirje: ruumis säilytettiin, jotta eläimen henki pääsisi perille ja veisi pyynnön jumaluudelle. Pyhiinvaeltaja tuli temppeliin, sai valmiin muumion ja pappi asetti sen katakombiin - pyyntö oli lähetetty. Koko kierto rakentui tämän ympärille: kissoja kasvatettiin temppelissä, kasvatettiin sopivan ikäisiksi, surmattiin sopivalla hetkellä, palsamoitiin ja käärittiin.
Myös lemmikkejä palsamoitiin, mutta se oli harvinaista. Tunnetuin on prinssi Thutmosin lemmikkikissa Ta-miu: sille veistettiin kivinen sarkofagi kirjoituksineen. Ero näkyy heti: lemmikillä on oma arkku ja nimi, uhrilla kääröt ja yhteinen hautakuoppa.
Kääröjen alla ei aina ole kissaa
Nykyään muumioita ei avata vaan kuvataan. Kun Manchesterissa tutkittiin röntgenillä ja tietokonetomografialla yli 800 egyptiläistä eläinkääröä, kuva osoittautui monenkirjavaksi.
Helpoin tulkinta olisi kutsua tätä väärennökseksi, mutta tutkijat eivät itse ajattele niin. Todennäköisemmin kääröön pantiin mitä tahansa pyhään eläimeen liittyvää: kuivikkeita, kuoria tai hiekkaa aitauksesta. Uskovalle se saattoi riittää. Ostajan huijaamistakaan ei voida sulkea pois: kääröstä ei voi päätellä tarkoitusta.
Yksi asia on selvä: mittakaava. Kissat ovat lähes aina nuoria, ja osalla niistä kaulanikamat ovat siirtyneet paikoiltaan, mikä tulkitaan merkiksi tahallisesta surmaamisesta. Eläimiä ei odotettu luonnollisesti kuoleviksi, vaan niitä tuotettiin kysynnän mukaan: kyse oli temppelin yhteydessä toimineesta tuotannosta, ei hautausmaasta.
Loppu oli alkunsa kaltainen. Vuonna 1890 Liverpooliin tuotiin Beni Hasanin läheltä löydetty kissamuumioiden lasti, joka huutokaupattiin lannoitteeksi - Englannin pellot saivat lannoitteekseen sen, mitä Egyptissä oli huolellisesti asetettu katakombeihin. Museot ottivat talteen muutaman muumion, ja loput päätyivät maahan.
Miksi pyhiinvaeltaja toi kissamuumion temppeliin?
Mitä kissakäärön sisällä saattoi olla?
Lähteet
- Perustuu Manchesterin museon ja yliopiston eläinmuumiotutkimukseen (yli 800 käärön röntgen- ja tietokonetomografiakuvaukset) sekä Sakkaran, Bubastiksen ja Beni Hasanin katakombeja käsitteleviin julkaisuihin
- Liverpoolin vuoden 1890 myynti tunnetaan aikakauden sanomalehtiraporteista
Seuraavaksi sarjassa ”Egyptiläiset myytit”
2 artikkelia kokonaan sivustolla, vielä 3 sovelluksessa
