Mitä Ovidius kirjoitti
Sokea tietäjä Teiresias sanoi Narkissoksen äidille: poika eläisi vanhaksi, jos hän ei tuntisi itseään. Outo ennustus, sillä yleensä kehotetaan tuntemaan itsensä, ei välttämään sitä. Ennustus toteutuu kirjaimellisesti.
Narkissos torjuu kaikki, jotka rakastuvat häneen, myös nymfi Ekhon, joka osaa vain toistaa muiden viimeiset sanat. Torjuttu ihailija pyytää jumalilta rangaistusta: rakastukoon hänkin saamatta vastakaikua. Rangaistus on vastarakkauden puute, ei peili.
- EnnustusHän kuolee, jos tunnistaa itsensä. Ei "jos rakastuu itseensä".
- EkhoHän ei voi puhua ensin, vaan ainoastaan toistaa toisen sanat. Sama tarina sisältää vielä yhden rakkauden, joka ei saa vastakaikua.
- VesiHän kurottuu kasvoja kohti, ja ne hajoavat kosketuksesta. Joka kerta.
- Iste ego sum"Tuo olen minä." Narkissos oivaltaa sen lopulta. Eikä se pelasta häntä.
Tämä kohta jää useimmista uudelleenkerronnoista pois. Latinankielinen lause "iste ego sum" tulee keskellä kohtausta, ei hänen elämänsä viimeisellä hetkellä. Oivallus tuli, mutta kaipaus jäi. Sen jälkeen hän makaa veden äärellä tietäen, ketä kohti hän kurkottaa.
Narkissos ihaili koko ajan itseään, koska piti itseään kaikkia muita kauniimpana.
Ensin hän luuli kuvajaistaan vieraaksi, sitten tunnisti itsensä, eikä silti pystynyt lähtemään veden ääreltä. Oivallus ei sammuttanut halua.
Miksi oivallus ei sammuta kaipausta
Kuvajainen on yhtä aikaa täydellinen keskustelukumppani ja tyhjä tila. Se vastaa heti, toistaa jokaisen liikkeen eikä koskaan väitä vastaan, mutta ei silti tuo suhteeseen mitään omaa. Saat vahvistusta ilman kohtaamista.
Kaipaus saa voimansa tästä puutteesta. Elävä ihminen sanoo ennemmin tai myöhemmin "kyllä" tai "ei", ja odotus päättyy siihen. Kuvajainen ei sano kumpaakaan, joten tarina ei voi päättyä, vaan ainoastaan katketa.
Vastaa heti, toistaa sinut, ei koskaan torju, mutta ei myöskään tuo koskaan mitään omaa.
Vastaa viiveellä, väittää vastaan ja voi torjua, ja juuri siksi hänen "kyllällään" on merkitystä.
Nimi siirtyi lääketieteen sanastoon vasta 1890-luvun lopulla: lääkärit ottivat Narkissoksen käteväksi vertauskuvaksi oman kuvansa rakastamiselle, ja vuonna 1914 Freud vakiinnutti termin erillisessä teoksessaan "Johdatus narsismiin". Merkitys siirtyi vastarakkauden puutteesta itserakkauteen, ja koulujen uudelleenkerronnat seurasivat uutta merkitystä, vaikka Ovidius kirjoitti jotain muuta.
Miksi Narkissos ei lähtenyt veden ääreltä tunnistettuaan itsensä?
Mikä auttaa irtautumaan oman kuvajaisen kaipauksesta?
Lähteet
- Ovidius, "Muodonmuutoksia", kirja III, varhaisin meille säilynyt laaja versio myytistä
- lause "iste ego sum" esiintyy siinä selvästi ennen loppua
Seuraavaksi sarjassa ”Kreikkalaiset myytit”
2 artikkelia kokonaan sivustolla, vielä 3 sovelluksessa
