Miksi juuri nämä eläimet
Sakaaliesimerkki selittää logiikan parhaiten. Sakaalit todella kaivoivat matalia hautoja auki. Sakaalin tekeminen hautausmaan suojelijaksi oli tapa muuttaa uhka suojelukseksi, ja samaa keinoa on käytetty monissa kulttuureissa.
Myös se on tärkeää, ettei hahmo ollut vakiintunut. Sama jumaluus voitiin kuvata kokonaan eläimenä, ihmisenä, jolla on eläimen pää, tai kokonaan ihmisenä - aikakaudesta, paikasta ja kuvan tarkoituksesta riippuen.
Miten kuvaa luetaan
Egyptiläinen kuva on lähempänä kirjoitusta kuin maalausta. Pää, päähine, käsissä oleva esine ja ihonväri kantavat kukin merkitystä ja tunnistavat hahmon. Kuvaa luettiin, ei vain katseltu.
Siksi hahmot näyttävät eurooppalaisen maalaustaiteen näkökulmasta "vääriltä". Hartiat on käännetty, pää on sivuprofiilissa ja silmä katsoo suoraan eteenpäin - kuva ei esitä näkymää yhdestä pisteestä, vaan kunkin osan tunnistettavinta kuvakulmaa.
Siksi tulkinnoissa on oltava varovainen. Yksityiskohtien merkitys muuttui 3 000 vuoden aikana, ja se, mikä pitää paikkansa yhdellä aikakaudella, voi olla väärin toisella - niiden välinen kuilu on suurempi kuin meidän ja antiikin Rooman välinen kuilu.
Erikseen on syytä puhua eläimistä itsestään. Niitä ei pidetty jumalina: palvonnan kohteena ei ollut tietty kissa tai ibis, vaan se, mitä eläin edusti - vaikka eläinmuumioita valmistettiin valtavia määriä.
Lue loppuun Miqo-sovelluksessa
Vielä 1 minuutti, ja lopussa tietovisa. Artikkeli löytyy kohdasta ”Mytologia → Egyptiläiset myytit”
Osoita koodia puhelimen kameralla, niin App Store tai Google Play avautuu.
Lähteet
- Muinaisegyptiläisessä perinteessä jumaluuksien yhdistelmäkuvissa eläimen hahmo ilmaisi tehtävää
- saman jumaluuden ulkonäkö vaihteli aikakauden ja asiayhteyden mukaan. Egyptiläinen kuvataide perustui hahmon osien tunnistettavimpien kuvakulmien esittämiseen eikä yhteen näkökulmaan