Mitä Osiriksen tuomiolla punnittiin

Egyptiläinen muumiointi vaikuttaa oudolta, kunnes ymmärtää sen logiikan. Aivot poistettiin palsamoinnin yhteydessä ja heitettiin pois, koska niitä pidettiin hyödyttöminä. Sydän sen sijaan jätettiin ruumiiseen tai asetettiin takaisin paikalleen. Sitä kutsuttiin nimellä "ib", ja se tarkoitti yhtä aikaa mieltä, muistia, omaatuntoa ja luonnetta, kaikkea sitä, minkä me nykyään yhdistämme päähän.

Tästä juontaa juurensa myös tuomionäytelmä. Sydän ei ole siinä rakkauden symboli, vaan ainoa todistaja, joka tietää ihmisestä kaiken, koska ihminen on itse kirjannut kaiken sen sisään. Kuolleiden kirjassa on sydämelle osoitettu erillinen loitsu: älä nouse todistajaksi minua vastaan, äläkä puhu minusta liikaa tuomareiden edessä. Se kaiverrettiin skarabeamulettiin ja asetettiin vainajan rinnalle, joten todistaja painettiin kirjaimellisesti aloilleen.

Sulka oli totuuden ja maailmanjärjestyksen jumalattaren Maatin merkki. Maat ei tarkoittanut vain sitä, ettei valehdella, vaan että kaikki on omalla paikallaan, Niili tulvii ajallaan, viljamitta on rehellinen ja kuningas valtaistuimellaan. Vaaka tarkisti, oliko ihminen elänyt tässä järjestyksessä vai horjuttanut sitä.

Usein sanotaan, että sydämen piti olla sulkaa kevyempi. Papyrusten kuvissa vaakakupit ovat yleensä samalla tasolla: olennaista ei ollut toisen painaminen toista enemmän, vaan tasapaino. Ennen punnitusta vainaja lausui pitkän puheen, 42 kieltolausumaa, yhden kutakin tuomaria kohti. Kun ne jakaa karkeasti aihepiireihin, kokonaisuus näyttää tältä.

Yli puolet kohdista koskee muita ihmisiä ja yhteistä hyvää: vettä, viljaa, venettä ja toisen kyyneleitä. Myös jumalia ja temppeleitä vastaan tehdyt rikkomukset ovat mukana, mutta luettelo jää mieleen arkisen konkreettisuutensa vuoksi. Hautakirjoituksissa kieltolausumien rinnalla oli lisäksi toinen, myönteinen kaava, joka kertoi, mitä ihminen oli tehnyt.

Ja vielä yksi yksityiskohta. Säilyneissä papyruksissa omistaja ei koskaan häviä oikeudenkäyntiä, vaan hänet vapautetaan aina. Käärö tehtiin tiettyä ihmistä varten, eikä se ollut kuvaus lopputuloksesta vaan ohje ja suojelusloitsu, teksti, jonka oli tarkoitus toimia.