Seuraat äänenvoimakkuutta, et vierustoveria
Vuonna 2013 tutkijat kuvasivat videoille, miten opiskelijat taputtivat lyhyiden esitysten jälkeen, ja kävivät tallenteet läpi sekunti sekunnilta: kuka aloitti milloin ja kuka lopetti milloin. Oletus oli yksinkertainen - ihminen seuraa vieressään istuvaa. Kävi toisin. Todennäköisyys, että liityt mukaan seuraavan sekunnin aikana, riippui siitä, kuinka moni salissa jo taputtaa, ei siitä, taputtaako vierustoverisi.
Sali ei käyttäydy kuin naapureiden verkosto, vaan kuin yksi äänimaisema: kuulet yleisen metelin ja mukaudut siihen. Siksi taputukset eivät kulje aaltona eturivistä takariviin, vaan leimahtavat kaikkialla yhtä aikaa. Olet varmasti huomannut, että kätesi taputtavat jo, vaikka et vielä ole päättänyt, piditkö esityksestä. Sekunti sekunnilta se näyttää suunnilleen tältä.
- 0 sPuhuja vaikenee. Lyhyt hiljaisuus: kaikki odottavat ensimmäistä.
- ≈1 sYksi tai kaksi ihmistä taputtaa, yleensä kärsimättömimmät.
- ≈3 sLähes koko sali taputtaa - ei riveittäin, vaan kerralla.
- ≈6 sJoku laskee kätensä, ja sali hiljenee nopeasti.
Aplodit eivät lopu, kun ihmiset kyllästyvät
Saman tutkimuksen esiintyjille ikävin havainto: aplodien kesto liittyi tuskin lainkaan siihen, kuinka hyvä esitys oli. Laadultaan samankaltaiset esitykset saivat joko lyhyen taputuspurkauksen tai selvästi pidemmät aplodit. Vaihtelua määritti pitkälti se hetki, jolloin ensimmäinen ihminen lopetti taputtamisen: lopettaminen leviää yhtä tarttuvasti kuin aloittaminen. Meteli vaimenee - ja kaikkien on helpompi laskea kätensä.
Tästä juontuu vanha teatterikeino: 1800-luvun Pariisin teattereissa pidettiin klaakköörejä - palkattuja ihmisiä, jotka aloittivat aplodit ja pitivät niitä yllä. Heidän ei tarvinnut vakuuttaa salia siitä, että näytelmä oli hyvä. Riitti, etteivät he antaneet metelin vaimentua ensimmäisten sekuntien aikana.
Tämä ei jää saliin. Nauru seurassa, aplodit elokuvan lopussa, taputukset lasten aamujuhlassa - kaikkialla pätee sama: mitä enemmän ihmisiä ympärilläsi on, sitä vähemmän oma arviosi ratkaisee ja sitä enemmän ympäröivä äänenvoimakkuus.
Arvio, ei mittaus: päivinä, jolloin ympärilläsi on enemmän ihmisiä, yhteinen meteli ratkaisee useammin kuin oma "pidin siitä" -arviosi.
Tämä on hyödyllistä tietää kummastakin näkökulmasta: kun istut salissa ja kun seisot sen edessä odottamassa reaktiota.
- Älä tulkitse aplodien kestoa arvioksi: se kertoo pitkälti siitä, kuka luovutti ensin.
- Odotat salin reaktiota - pidä lopussa tauko, se tarvitsee tilaa.
- Tuntuuko ensimmäisenä taputtaminen vaivaannuttavalta? Parin sekunnin jälkeen ratkaisee jo yleinen äänenvoimakkuus, ei vierustoverisi.
- Kun lopetat taputtamisen, älä tee sitä äkisti: lopettamisesi vetää yleistä meteliä hieman alas.
Miksi alat taputtaa yhdessä salin kanssa?
Mistä aplodien kesto pääasiassa riippuu?
Lähteet
- R. Mann ja muut. The dynamics of audience applause. Journal of the Royal Society Interface, 2013
Seuraavaksi sarjassa ”Joukkopsykologia”
3 artikkelia kokonaan sivustolla, vielä 3 sovelluksessa
