Mitä Plymouthin karjanäyttelyssä tapahtui
Englantilainen tutkija Francis Galton ei juuri arvostanut enemmistön harkintaa. Näyttelyssä oli palkintokilpailu: arvaa härän paino teurastuksen jälkeen, ja lähimmäksi osunut voittaa. Jokainen kirjoitti arvauksensa numeroituun lippuun. Muutamaa viikkoa myöhemmin Galton pyysi liput järjestäjiltä: kätevä tilaisuus testata, mitä kansan ääni todella merkitsi.
Lippuja oli noin 800. Hän hylkäsi 13 vioittunutta lippua, joten jäljelle jäi 787. Galton järjesti arvaukset nousevaan järjestykseen ja otti keskimmäisen: 1207 paunaa. Ruhon todellinen paino oli 1198, noin 543 kilogrammaa. Virhe oli alle prosentin.
- EnnenGalton on varma: enemmistön harkinnalla ei ole juuri arvoa
- 1906Plymouthin karjanäyttely: sadat ihmiset kirjoittavat arvionsa lippuun
- 1907Kirjoitus Nature-lehdessä: 787 vastauksen keskimmäinen on 1207, todellinen 1198
- MyöhemminSaman taulukon keskiarvo on 1197, yhden paunan alle todellisen
Tarkka vastaus ei tullut kenenkään arvauksesta vaan niiden keskimmäisestä. Yksittäiset arviot vaihtelivat suuresti: jotkut olivat satoja paunoja liian pieniä, toiset yhtä paljon liian suuria. Oikea luku ei ollut kenenkään päässä - se syntyi, kun liput koottiin yhteen.
Mekanismi on yksinkertainen. Painoa silmämääräisesti arvioidessaan jokainen erehtyy omalla tavallaan: yksi vertaa härkää tuntemaansa lehmään, toista hämää katselukulma, kolmas pyöristää ylöspäin. Virheet ovat henkilökohtaisia, eivät yhteisiä, joten joukossa ne vetävät eri suuntiin ja kumoavat toisensa. Jäljelle jää se, mikä oli kaikille yhteistä - elävä härkä heidän silmiensä edessä.
Tulos puhuu mielestäni demokraattisen harkinnan luotettavuuden puolesta enemmän kuin olisi voinut odottaa.
Milloin joukon arvioiden keskiarvo ei enää toimi
Joukko ei itsessään arvaa mitään: keskiarvoon eivät päädy ihmiset vaan heidän virheensä. Jotta ne kumoaisivat toisensa, ihmisten täytyy erehtyä eri tavoin ja erillään toisistaan. Plymouthissa olosuhteet osuivat sopivasti kohdalleen, eikä kyse ollut ihmisten määrästä.
- Jokainen itseArvaukset kirjoitetaan hiljaa, muiden vastauksia näkemättä. Heti kun vastaukset tulevat muiden tietoon, ihmiset alkavat mukautua toisiinsa.
- Eri kokemuksetLihakauppias, maanviljelijä ja satunnainen ohikulkija erehtyvät eri tavoin; samanlaiset ihmiset tuovat saman vinouman.
- Jotain pohjaksiHärkä seisoi kaikkien silmien edessä. Ilman yhteistä havaintoa keskiarvoistetaan mielikuvia, ei arvioita.
- Vastaukset lasketaanHuoneessa käyty väittely ei ole keskiarvoistamista: itsevarmin voittaa.
Yleensä ensimmäinen ehto pettää. Kokeissa, joissa osallistujat näkivät naapuriensa arviot, vastausten hajonta kapeni nopeasti: ryhmä päätyi samaan lukuun ja uskoi siihen aiempaa vahvemmin, mutta ei päässyt lähemmäs totuutta. Toinen tapa pilata kaikki on yhteinen virhe: jos kaikki saadaan etukäteen uskomaan, että härkä on raskaampi kuin näyttää, keskimmäinen luku siirtyy muiden mukana.
Lue loppuun Miqo-sovelluksessa
Vielä 1 minuutti, ja lopussa tietovisa. Artikkeli löytyy kohdasta ”Psykologia → Joukkopsykologia”
Osoita koodia puhelimen kameralla, niin App Store tai Google Play avautuu.
Lähteet
- F. Galton. Vox Populi. Nature, 1907
- saman taulukon keskiarvon laski lehden lukija vastineessaan, ja K. Wallis laski aineiston uudelleen vuonna 2014. Hajonnan kapenemisesta keskinäisen vaikutuksen seurauksena - Lorenz ym., PNAS, 2011