Kyse ei ole välinpitämättömyydestä vaan matematiikasta
Kitty Genovesen murhasta New Yorkissa vuonna 1964 kerrottiin pitkään näin: kymmenet naapurit kuulivat huutoja, eikä kukaan soittanut poliisille. Myöhemmin tapausta tutkittiin tarkemmin - todistajia oli vähemmän, osa ei ymmärtänyt, mitä oli tapahtumassa, ja joku kuitenkin soitti. Lehtiversio osoittautui liioitelluksi, mutta se käynnisti sarjan kokeita, joiden tulokset pätevät yhä.
Vuonna 1968 kaksi psykologia sijoitti opiskelijoita erillisiin huoneisiin ja järjesti keskustelun sisäpuhelimen kautta. Jossain vaiheessa yksi ääni alkoi esittää saavansa kohtauksen. Vain yksi asia muuttui: kuinka moni koehenkilön mielestä kuuli saman. Tässä osuus niistä, jotka lähtivät hakemaan apua.
Muiden läsnäolo ei tehnyt ihmisistä huonompia. He epäröivät pidempään ja jähmettyivät useammin. Ne, jotka eivät koskaan lähteneet hakemaan apua, eivät myöhemmin sanoneet päättäneensä olla auttamatta - he sanoivat, etteivät vain kyenneet tekemään päätöstä.
Viisi askelta näkemisestä auttamiseen
Psykologit jakoivat auttamisen viiteen peräkkäiseen päätökseen. Mihin tahansa niistä voi juuttua - eikä silloin viimeiseen vaiheeseen yksinkertaisesti päästä.
- Autat
- Tiedät, miten auttaa
- Tämä kuuluu minulle
- Kyse on hädästä
- Huomaat
Et päätä vain kerran, autatko vai et - teet päätöksen viisi kertaa, ja voit juuttua mille tahansa askelmalle. Väkijoukko vaikuttaa kahteen kohtaan kerralla: ”minun asiani” muuttuu ”jonkun muun asiaksi”, ja ympärillä olevat rauhalliset kasvot vihjaavat, ettei mitään vakavaa ole tekeillä.
Miksi katutilanteet ovat lähes aina epäselviä
Huuto voi olla pariskunnan riita. Horjuva ihminen voi olla humalassa tai hädässä. Luemme muiden reaktioita vihjeinä, ja he lukevat meidän: kaikki ovat rauhallisia, joten kaikki on hyvin. Ikävintä on, että toisten epäröinti vaikuttaa tiedolta, vaikka se on samanlaista hämmennystä kuin sinun. Tätä kutsutaan pluralistiseksi tietämättömyydeksi.
Asialla on myös kääntöpuolensa. Kun tutkijat kävivät läpi valvontakameroiden tallenteita kolmessa kaupungissa ja tarkastelivat todellisia konflikteja, joku puuttui tilanteeseen noin yhdeksässä tapauksessa kymmenestä - ja mitä enemmän ihmisiä oli lähellä, sitä todennäköisemmin joku puuttui. Jähmettynyt väkijoukko ei ole sääntö vaan erityistapaus: epäselvä tilanne. Sivustakatsojaefekti on voimakas silloin, kun ei ole selvää, mitä tapahtuu, ja lähes katoaa, kun kaikille on ilmeistä, että ihmisellä on hätä.
Lue loppuun Miqo-sovelluksessa
Vielä 1 minuutti, ja lopussa tietovisa. Artikkeli löytyy kohdasta ”Psykologia → Joukkopsykologia”
Osoita koodia puhelimen kameralla, niin App Store tai Google Play avautuu.
Lähteet
- Darley & Latané, Journal of Personality and Social Psychology, 1968
- Fischer et al., Psychological Bulletin, 2011 - sivustakatsojaefektin meta-analyysi
- Philpot et al., American Psychologist, 2019 - valvontakameratallenteet Amsterdamissa, Lancasterissa ja Kapkaupungissa
- Manning, Levine & Collins, American Psychologist, 2007 - Genovesen tarinan analyysi