Näin tapahtumat etenivät
- LentoonlähtöSeuraajia on vähän, eikä reaktioita juuri tule. Puhelin pysyy suljettuna koko lennon ajan.
- +2 tuntiaSuuri tili huomaa julkaisun, ja se tavoittaa tuhansia kertoja alkuperäistä suuremman yleisön.
- +6 tuntiaAihe nousee suosituimpien keskustelujen joukkoon, ja vaatimukset irtisanomisesta alkavat.
- LaskeutuminenTyö on jo menetetty, ja ihminen vasta käynnistää puhelimensa nähdäkseen, mitä on tapahtunut.
Koko tarinan keskeinen yksityiskohta on tavoittamattomuus. Julkaisuun ei voinut vastata, tapahtunutta selittää tai julkaisua poistaa, joten aalto kasvoi ilman minkäänlaista vastarintaa. Vastaamattomuus tulkittiin samalla pahimman vahvistukseksi.
Toinen yksityiskohta on mittakaava. Julkaisu oli kirjoitettu muutamille kymmenille tutuille, jotka tunsivat kirjoittajan puhetavan. Kun se päätyi satojentuhansien tuntemattomien luettavaksi, he tulkitsivat sen kirjaimellisesti, koska heillä ei ollut asiayhteyttä.
Miksi joukko ei pysähdy
Jokainen osallistuja tekee jotain pientä: lähettää yhden viestin tai kertoo asian kerran eteenpäin. Lähes kukaan ei tunne oman panoksensa merkitystä, joten kukaan ei pidä itseään vastuullisena lopputuloksesta. Pieniä tekoja on kuitenkin kymmeniätuhansia, ja yhdessä ne tuottavat lopputuloksen, jota kukaan ei valinnut.
Tässä ei ole tuomaria, rangaistusta eikä mahdollisuutta suorittaa rangaistusta loppuun. Rangaistus langetetaan hetkessä, sillä ei ole ylärajaa, ja se kestää niin kauan kuin henkilön nimi löytyy hakukoneella.
Siksi tämä muistuttaa menneiden aikojen julkista häpäisemistä. Erona on se, että julkinen areena on nyt rajaton ja lopputulos säilyy hakutuloksissa ikuisesti: kymmenen vuoden kuluttua henkilön nimellä haettaessa ensimmäinen linkki kertoo tästä.
Asiassa on myös toinen puoli, josta puhutaan harvemmin. Tällaiset aallot paljastavat joskus todella asioita, jotka oli syytäkin paljastaa. Ongelma ei ole närkästyksen mahdollisuus itsessään, vaan suhteellisuuden puute ja se, ettei prosessia voi pysäyttää.
Mitä tästä seuraa
Käytännön johtopäätös omista julkaisuistasi on yksinkertainen: jokainen julkaisu kirjoitetaan asiayhteyttä tuntemattomalle lukijalle. Sävy ei välity, ja tutuille ymmärrettävä vitsi näyttää ulkopuolisen silmin lausunnolta.
Toinen johtopäätös koskee osallistumista. Yksi eteenpäin kerrottu asia vaikuttaa merkityksettömältä juuri siksi, että se on vain yksi. Tällaisten tarinoiden voimaa eivät kuitenkaan rakenna järjestäjät, vaan ne, jotka vain välittävät niitä eteenpäin ajattelematta.
Mikä teki tästä tarinasta peruuttamattoman?
Miten tällainen tuomitseminen eroaa oikeudenkäynnistä?
Lähteet
- Vuoden 2013 tapausta, jossa julkaisu levisi verkossa kirjoittajan lennon aikana, tarkastellaan tyypillisenä joukkoluonteisen julkisen tuomitsemisen esimerkkinä: leviämisen nopeus, vastaamisen mahdottomuus ja suhteellisuuden mekanismin puuttuminen
Seuraavaksi sarjassa ”Häpeä ja syyllisyys”
4 artikkelia kokonaan sivustolla, vielä 4 sovelluksessa
