Miksi rajapintaa ei ole
Maapallolla on pinta, koska aineen olomuoto muuttuu jyrkästi: ilma loppuu ja kivi alkaa. Valtavissa paineissa tällaista jyrkkää rajaa ei ole. Kaasu puristuu yhä tiiviimmäksi ja siirtyy olomuotoon, joka muistuttaa samanaikaisesti kaasua ja nestettä.
Syvemmällä paine kasvaa miljoonia kertoja suuremmaksi kuin Maan pinnalla. Tällaisissa oloissa vety alkaa johtaa sähköä ja käyttäytyä nestemäisen metallin tavoin. Tämä kerros synnyttää todennäköisesti planeetan voimakkaan magneettikentän.
Kaasujättiläisen pilvien alla on kiinteä pinta, jolle voi lentää.
Rajapintaa ei ole: yksi aineen olomuoto muuttuu vähitellen toiseksi. Keskustassa on todennäköisesti raskas ydin, mutta ei kivistä palloa, jolla olisi selkeä pinta, vaan hajanaisempi alue, johon ainetta on liuennut.
Mitä laskeutuminen osoitti
Ainoa tällaisen planeetan ilmakehään laskeutunut luotain pudotettiin sinne 1990-luvulla. Se välitti tietoja, kunnes tuhoutui, ja ehti edetä planeetan mittakaavassa vain vähän syvemmälle. Matkan varrella se havaitsi odotettua voimakkaampia tuulia.
150 kilometriä voi vaikuttaa suurelta syvyydeltä, mutta planeetalle, johon mahtuisi tuhat Maata, se on ohut kalvo. Kaikki syvemmällä oleva tunnetaan laskelmien ja gravitaatiokentän mittausten perusteella, ei havaintojen avulla.
Entä missä kulkee yläraja? Näiden planeettojen tavanomaiseksi nollakorkeudeksi määritellään taso, jolla paine vastaa Maan merenpinnan painetta. Kyse on vain laskelmia helpottavasta sopimuksesta, ei mistään fysikaalisesti erityisestä.
Lue loppuun Miqo-sovelluksessa
Vielä 1 minuutti, ja lopussa tietovisa. Artikkeli löytyy kohdasta ”Avaruus → Naapuriplaneetat”
Osoita koodia puhelimen kameralla, niin App Store tai Google Play avautuu.
Lähteet
- Galileo-luotain saapui Jupiterin ilmakehään joulukuussa 1995 ja välitti tietoja noin tunnin ajan. Kaasujättiläisten sisärakenne tunnetaan mallien ja gravitaatiokentän mittausten perusteella