Hiljaisuus on palannut, mutta se ei vielä ole sovinto
Riidan jälkeen tulee hetki, jolloin voitte taas puhua. Toinen tuo teetä, toinen heittää ensimmäisen vitsin tai kysyy vain, mitä syötäisiin illalla. Jännitys hellittää, ja molemmista tuntuu, että asia on sovittu. Teknisesti kyse on aselevosta: yhteys on palautunut, mutta se, mikä satutti, on edelleen sanomatta.
Tähän on houkuttelevaa pysähtyä. Aiheeseen palaaminen pelottaa, koska tuntuu, että se käynnistää riidan uudelleen. Tauon taustalla on lähes aina ajatus, että kiistan voisi joskus voittaa: kun todistat olevasi oikeassa, asia ratkeaa itsestään.
pariskuntien erimielisyyksistä toistuu vuosien ajan eikä ratkea lopullisesti
Luku on suuntaa antava, mutta suuruusluokka on tärkeä: useimmat riitojenne aiheet liittyvät erilaiseen tahtiin, tapoihin ja käsityksiin järjestyksestä. Tätä ei ratkaista kerralla. Siksi tarvittava taito ei ole kiistan voittaminen vaan asian käsitteleminen loppuun.
Tunnistat varmasti tämän hetken: riita alkaa pesemättömästä mukista, ja kymmenen minuuttia myöhemmin ilmoille kajahtavat "sinä aina", "mutta viime vuonna" ja kahden vuoden takainen tapaus. Se ei ole riidanhalua. Siltä näyttää niiden tilanteiden jono, jotka on päätetty hiljaisuudella keskustelun sijaan: muistin kannalta asia ei ole loppuun käsitelty, joten se nostaa niitä esiin jokaisen sopivan syyn yhteydessä.
Jos olette sopineet, aihetta ei kannata enää ottaa esiin, muuten kaikki alkaa alusta.
Aiheeseen kannattaa palata myöhemmin, mutta eri muodossa: ei kysyä, "kumpi oli oikeassa", vaan "mikä tässä satutti minua". Sanomatta jätetty ei haihdu itsestään.
Kasaantuva asia ei ole loukkauslista vaan suodatin
Ikävintä ei ole moitteiden määrä. Muuttuu se, miten tulkitset kumppaniasi oletusarvoisesti. Parisuhdetutkijat kutsuvat tätä negatiiviseksi suodattimeksi: kun käsittelemättömiä tilanteita on kertynyt, neutraali alkaa vaikuttaa vihamieliseltä. Hän on hiljaa illallisella, onko hän väsynyt vai rankaiseeko hän sinua tarkoituksella? Kun suodatin on myönteinen, valitset ensimmäisen selityksen miettimättä. Kun se kääntyy, valitset yhtä automaattisesti toisen.
Siksi jälkikäteen käyty keskustelu on tärkeämpi kuin miltä vaikuttaa: se ei poista moitetta vaan tulkinnan. Siksi sitä on myös turha käydä riidan huipulla. Kun pulssi kiihtyy, keho on uhkatilassa ja kuulet sävyn, et sisältöä; molemmat tarvitsevat noin kaksikymmentä minuuttia, ennen kuin sanat alkavat taas mennä perille. Tauko toimii vain, jos sanot palaavasi asiaan.
Sopiminen ei tarkoita hiljaisuuden palauttamista vaan asian käsittelemistä loppuun: sanoa, mikä tarkalleen satutti sinua, ja kuulla, mikä satutti toista. Samaa mieltä ei tarvitse olla.
Miksi riidan jälkeinen hiljaisuus ei vielä tarkoita sovintoa?
Mikä auttaa, jos huomaat kiihtyväsi etkä halua pahentaa riitaa?
Lähteet
- John Gottmanin parisuhdetutkimukset (Washingtonin yliopiston laboratorio): pysyvien erimielisyyksien osuus, yritykset sopia riidan aikana, fysiologinen kiihtymys ja tauko. Robert Weiss esitteli käsitteen "negatiivinen suodatin" (negative sentiment override)
Seuraavaksi sarjassa ”Riidoista sopuun”
4 artikkelia kokonaan sivustolla, vielä 4 sovelluksessa
