Mitä 15 minuutin riidasta voi päätellä

Pariskuntaa pyydetään keskustelemaan kiistanalaisesta aiheesta, ja keskustelu kuvataan videolle. Sen jälkeen tallenne käydään läpi sekunti sekunnilta: kuka sanoi mitä, millaiset ilmeet olivat ja miten sävy muuttui. Konfliktin sisältö ei juuri merkitse, sillä onnellisilla pareilla on aivan samat aiheet kuin onnettomilla.

Logiikka on selvä. Kaksi ensimmäistä toimintatapaa murentavat kunnioitusta, kaksi jälkimmäistä itse mahdollisuutta päästä yhteisymmärrykseen. Pariskunta, jolle niistä on tullut tapa, ei enää riitele roskista: jokaisesta keskustelusta tulee testi siitä, kumpi on huonompi.

Näistä havainnoista kerrotaan yleensä näin: tutkijat ennustivat avioeron lyhyen keskustelun perusteella noin 90 prosentin tarkkuudella. Luku on näyttävä, mutta se saatiin erityisellä tavalla: kaava kehitettiin samoilla pareilla, joilla sitä myöhemmin testattiin.

Näin voidaan kuvata jo tunnetut tiedot lähes täydellisesti, mutta uusien parien kohdalla tarkkuus osoittautuu selvästi heikommaksi. Tämä ei tarkoita, että neljä merkkiä olisi keksitty: myös muut tutkijat ovat löytäneet ne. Se tarkoittaa vain, ettei kukaan osaa ennustaa tietyn pariskunnan kohtaloa 15 minuutin perusteella.

On myös toinen, paremmin kestävä havainto. Vakaiden parien keskusteluissa jokaista piikikästä huomautusta seuraa useita lämpimiä reaktioita: vitsi, myötäily, kosketus tai yritys lieventää jännitettä. Olennaista ei ole riitojen puuttuminen vaan niiden sisäinen suhde.

Siksi riita, jossa ei ole yhtään kovaa sanaa, ei ole merkki terveestä suhteesta. Parit, jotka eivät koskaan riitele, ovat usein vain lakanneet yrittämästä. Ero ei ole äänenvoimakkuudessa vaan siinä, säilyykö vuoropuhelussa kunnioitus.