Mitä ja miksi
Kolmas kohta selittää balsamoinnin erikoisuuden: aivot poistettiin ja heitettiin pois, mutta sydän jätettiin kehon sisään. Uskottiin, että juuri sydän ajatteli ja tunsi ja että sitä punnittaisiin tuomiolla.
Säilytä ruumis. Ilman ruumista ei ollut tukea sille, mikä jatkoi olemassaoloaan kuoleman jälkeen, ja siksi balsamointitekniikka kehittyi.
Kulje matka. Reitti kuvattiin porttien ja kysymysten sarjana, ja oikeat vastaukset sekä nimet kirjoitettiin viereen asetettuihin rulliin.
Selviä punnituksesta. Sydän asetettiin vaa'alle sulkaa vasten: tasapaino tarkoitti, että ihminen oli läpäissyt kokeen, epätasapaino taas sitä, ettei hän ollut.
Jatka elämää. Sen jälkeenkin tarvittiin ruokaa, astioita, palvelijoita ja kaikkea tuttua, joten hauta rakennettiin kodin, ei varaston, kaltaiseksi.
Käytössä oli myös varajärjestelmä onnettomuuden varalta. Jos ruumis tuhoutui, patsaasta saattoi tulla tuki, ja jos ruokatarpeet katosivat, seinille maalattujen ruokien kuvien uskottiin toimivan yhtä hyvin kuin oikeiden ruokien.
Siksi hautojen maalaukset eivät olleet koristeita. Kyntämistä, metsästystä ja juhlimista esittävät kohtaukset täyttivät saman tehtävän kuin esineet: ne tarjosivat vainajalle sen, mitä niissä kuvattiin.
Siksi hautaan kirjoitettiin myös nimi. Nimen ajateltiin olevan osa ihmistä, ja sen pyyhkiminen seinästä merkitsi, ettei ihmistä nimetty uudelleen vaan riistettiin häneltä olemassaolo - juuri niin tehtiin niille, joiden muiston haluttiin katoavan.
Lue loppuun Miqo-sovelluksessa
Vielä 1 minuutti, ja lopussa tietovisa. Artikkeli löytyy kohdasta ”Mytologia → Egyptiläiset myytit”
Osoita koodia puhelimen kameralla, niin App Store tai Google Play avautuu.
Lähteet
- Muinaisen Egyptin hautausvarusteisiin kuului ruokatarpeita, työntekijähahmoja, sisäelinastioita ja tekstejä, joissa annettiin ohjeita matkalle tuonpuoleiseen
- sydän jätettiin kehoon ajattelun elimenä ja kuolemanjälkeisen punnituksen kohteena, kun taas aivot poistettiin balsamoinnin yhteydessä