Millaista elämä vankilassa on

Aikataulu on samanlainen päivästä toiseen eikä riipu omista toiveista. Ulkopuolelta se näyttää järjestykseltä, sisältäpäin valinnan puutteelta: edes sellaiset pienet asiat kuin ruokailuaika tai mahdollisuus sulkea ovi eivät ole ihmisen omassa päätäntävallassa.

Tutkijat kuvaavat seuraukseksi tottumista siihen, ettei voi toimia itsenäisesti. Muutaman vuoden jälkeen ihminen lakkaa suunnittelemasta ja tekemästä päätöksiä, koska näitä taitoja ei käytetä, ja vapautumisen jälkeen niitä tarvitaan heti ja täysipainoisesti.

Ensimmäistä kohtaa kannattaa korostaa. Se toimii luotettavammin kuin useimmat laitoksen sisäiset toimet, minkä vuoksi tapaamisten ja puheluiden saatavuutta ei käsitellä myönnytyksenä vaan yhteiskunnan turvallisuuskysymyksenä.

Kolmas kohta selittää suuren osan paluista ensimmäisinä kuukausina. Ihminen vapautuu ilman asiakirjoja, asuntoa tai työtä, vaikka kaikki pitäisi järjestää yhtä aikaa ja nopeasti. Vapautumisen jälkeiset tukiohjelmat keskittyvät juuri tähän.

Vankilan sisälle muodostuu myös epävirallinen hierarkia omine sääntöineen, jotka ovat usein virallisia sääntöjä tiukempia. Se täyttää ne aukot, joita hallinto ei sääntele, ja määrittää pitkälti arjen.

Eri maiden järjestelmien vertailu osoittaa suurta vaihtelua. Siellä, missä keskitytään suhteiden säilyttämiseen, koulutukseen ja vapautumiseen valmistautumiseen, palaavien osuus on huomattavasti pienempi, ja tämä on saatavilla olevien tietojen johdonmukaisin johtopäätös.