Rikosmyytit: 18 yleistä harhaluuloa

Sarjaa etsitään harvoin vuosia murhaajan oveluuden vuoksi. Useammin tapauksia ei pitkään aikaan yhdistetä toisiinsa, ja epäillyn nimi on jo kansiossa tuhansien muiden joukossa.

Vähemmän kuin elokuvat antavat ymmärtää. Tutkimuksissa profiloinnin laatijoilla ei havaita selvää etua muihin asiantuntijoihin nähden, ja kuvaukset ovat usein niin yleisiä, että ne sopivat moniin. Samaan aikaan tilastoon perustuvat rinnakkaiset menetelmät toimivat.

Profilointi ei kerro murhaajan nimeä. Se arvioi, mistä ihmisjoukosta kannattaa etsiä ensin: suunnilleen ikää, asuuko hän lähellä, toimiiko hän yksin. Joskus se säästää viikkoja. Joskus se johtaa tutkinnan harhaan - ja sekin kuuluu menetelmän tarinaan.

Elokuvat kuvaavat nerokasta rikollista, joka jättää tutkijoille viestejä. Todellisuudessa tällaiset rikolliset ovat yleensä huomaamattomia, toimivat kömpelösti ja jäävät kiinni pikkuasioista: liikennerikkomuksesta pysäyttämisestä, vieraan auton takia tai tuttavien kertomusten perusteella. Hieno psykologiseen profiiliin perustuva tutkinta on enimmäkseen käsikirjoittajien keksintöä.

Huijaukset eivät testaa nokkeluuttasi vaan tilaasi: kiirettä, pelkoa ja sitä, että joudut päättämään yksin. Siinä tilassa mielesi ei työskentele huijausta vastaan vaan sen puolesta ja keksii nopeasti syitä sille, miksi kaikki täsmää.

Ensimmäisille maksetaan myöhemmin mukaan tulevien rahalla. Järjestelmä ei luo tuloja, vaan siirtää uusien osallistujien rahat vanhoille. Maksut eivät johdu anteliaisuudesta, vaan ne ovat mainontaa, kaikkein vakuuttavinta mahdollista.

Värväyksessä ei haeta herkkäuskoisia vaan ihmisiä, jotka elävät muutosvaihetta: muuttavat, kokevat menetyksen tai avioeron tai aloittavat elämän uudessa kaupungissa. Tällaisina hetkinä ihminen tarvitsee yhteyksiä ja selityksiä, ja juuri niitä tarjotaan ensimmäiseksi. Oppi tulee myöhemmin, kun yhteydet ovat jo syntyneet.

Se muutti paitsi vanhojen tapausten selvittämistä myös käsitystä aiempien todisteiden luotettavuudesta. Tuomioiden uudelleentarkastelu osoitti, että merkittävä osa silminnäkijöiden lausuntojen perusteella tuomituista oli tuomittu väärin.

Useimmiten ei mitään hyvää. Kuuluisaa maalausta ei voi myydä avoimesti, joten se joko lojuu vuosia kätkössä, kiertää rikollispiireissä vakuutena tai tuhoutuu jälkien peittelyssä.

Salasanasi ei juuri koskaan vuoda sinun käsistäsi. Se viedään sen palvelun tietokannan mukana, johon loit tilin - ja jos käytät samaa salasanaa muuallakin, toisen haltuun päätynyt lista avaa yhden tilin sijaan useita.

Ohjelma ei varasta tiedostojasi, vaan estää pääsyn niihin suoraan laitteellasi ja vaatii maksua avaimesta. Pelastus ei ole ohjelman torjuminen vaan kopio tiedoistasi, jota se ei tavoita.

Tietojenkalastelu ei ole ”huono sähköposti” vaan järjestelmällinen koneisto. Se ei väittele kanssasi eikä yritä vakuuttaa sinua: se esittää tutun tekosyyn, tarjoaa yhden painikkeen ja kehottaa kiirehtimään. Kömpelö ulkoasu ja tekstin virheet eivät ole tässä lainkaan olennaisia.

Paluun ratkaisevat luonteen sijaan vapautumisen jälkeiset ensimmäiset viikot. Ihminen vapautuu ilman asiakirjoja, asuntoa ja työtä, mutta mukanaan rikosrekisteri, joka sulkee puolet ovista. Ainoat, jotka hyväksyvät hänet kyselemättä, ovat hänen kanssaan tuomionsa suorittaneet.

Näin kutsutaan panttivangin kiintymystä kaappaajaansa. Nimitys sai alkunsa yhdestä pankkiryöstöstä vuonna 1973, mutta ilmiö ei ole tunnustettu diagnoosi: tapauksia on vähän, niitä on kuvattu vaihtelevasti, ja asiantuntijat kiistelevät siitä, onko kyse erillisestä ilmiöstä.

Erilaiset kuvaukset eivät tarkoita, että joku valehtelee. Ihmiset katsoivat eri paikoista, eri ajan ja eri tarkkaavaisuudella, ja täydensivät aukot kukin omalla tavallaan. Yhtenevät yksityiskohdat ovat yleensä luotettavia, kun taas eroavaisuudet osoittavat, missä täydentäminen alkoi.

Rikospaikalta löytynyt sormenjälki ei ole viivakoodi, jonka skannaamalla saa nimen. Se on tahriintunut pala kuviota, jota asiantuntija vertaa silmämääräisesti näytteeseen. Johtopäätöksen "täsmää" tekee ihminen, ja ihmiset tekevät virheitä.

Samankaltaisilla nimillä tarkoitetaan kahta eri asiaa. Allekirjoituksen vertaaminen näytteisiin on kriminalistista työtä, jolla on oma menetelmänsä ja selkeät rajoituksensa. Luonteen määrittäminen käsialasta on eri asia, eivätkä tutkimukset ole vahvistaneet sitä.

Ihmiset tunnustavat tekoja, joita eivät ole tehneet, ja niin tapahtuu useammin kuin voisi kuvitella. Tapauksissa, joissa tuomio kumottiin myöhemmin DNA-tutkimuksen perusteella, väärä tunnustus oli annettu noin joka neljännessä tapauksessa. Siksi tunnustukset tarkistetaan, eikä niitä vain uskota.