Mitä tutkittiin
Profiloinnin ajatus on yksinkertainen: rikospaikan jälkien perusteella kuvataan rikoksen todennäköisen tekijän piirteitä. Menetelmä kehittyi 1900-luvun jälkipuoliskolla ja tuli nopeasti tunnetuksi kirjojen ja elokuvien ansiosta, mutta sitä alettiin tutkia vasta myöhemmin.
Tutkimuksissa asiantuntijoille ja tavallisille ihmisille annettiin sama aineisto, ja kuvausten tarkkuutta verrattiin. Asiantuntijoilla havaittiin etu, mutta se oli pieni eikä tullut esiin kaikissa tutkimuksissa. Ero oli paljon odotettua pienempi.
Klassinen psykologinen profilointi: heikko näyttö
Toinen ongelma liittyy muotoiluun. Monet kuvaukset sisältävät väitteitä, jotka pitävät paikkansa lähes kaikista: sulkeutunut, kokenut vaikeuksia ihmissuhteissa, asuu todennäköisesti yksin. Tällainen kuvaus vaikuttaa jälkikäteen täsmälliseltä, kun henkilö on jo löytynyt.
Mikä toimii
Arvauksia luonteesta ja taustasta, joita testataan heikosti ja jotka sopivat helposti moniin
Tapausten maantieteellinen sijainti ja tapausten yhdistäminen, joita voidaan testata tilastollisesti
Maantieteellinen lähestymistapa perustuu säännönmukaisuuteen: ihmiset toimivat tutulla alueella, mutta yleensä eivät aivan kotinsa lähellä. Tapausten sijainnin perusteella voidaan rajata todennäköinen asuinalue, ja tällaisia laskelmia voidaan testata aiempien tapausten avulla.
Toinen toimiva työkalu on tapausten yhdistäminen. Se ei vastaa kysymykseen "millainen ihminen tämän teki", vaan kysymykseen "onko nämä tapaukset tehnyt sama henkilö". Kyse on piirteiden vastaavuudesta, ei luonteesta, ja sitä voidaan testata.
Profiloinnilla on myös kääntöpuolensa. Liian varma kuvaus kaventaa etsintää, ja siihen sopimattomat tutkintalinjat hylätään. Tunnetaan tapauksia, joissa tämä johdatti tutkinnan kuukausiksi väärään suuntaan.
Myös elokuvien rooli kannattaa erottaa. Mielikuva asiantuntijasta, joka nimeää rikollisen ammatin ja siviilisäädyn yhden yksityiskohdan perusteella, on peräisin elokuvista ja kirjoista, ei raporteista. Menetelmää koskevat odotukset muodostuivat ennen kuin sitä alettiin tutkia.
Profiloinnin laatijat itse ovat muuten yleensä varovaisempia kuin heidän maineensa antaa ymmärtää. Heidän kuvauksissaan esiintyy useammin todennäköisyyksiä ja varauksia, kun taas varmuus lisääntyy vasta niitä kerrottaessa eteenpäin.
Lue loppuun Miqo-sovelluksessa
Vielä 1 minuutti, ja lopussa tietovisa. Artikkeli löytyy kohdasta ”Rikollisuus → Sarjamurhaajat ja profilointi”
Osoita koodia puhelimen kameralla, niin App Store tai Google Play avautuu.
Lähteet
- Tutkimuskatsaukset löytävät psykologisen profiloinnin laatijoilla vain pienen edun vertailuryhmiin nähden
- maantieteellisiä menetelmiä ja tapausten yhdistämistä testataan ratkaistujen tapausten aineistoilla