Kuka saa lentokoneessa käsinojat

Jokainen paikka tarjoaa jotain erilaista. Ikkunapaikalla on seinä, johon nojata, ja näkymä. Käytäväpaikalla voi ojentaa jalkaa ja nousta milloin tahansa. Keskipaikalla ei ole kumpaakaan, joten käsinojat toimivat hyvityksenä.

Logiikka on vakuuttava, mutta sitä ei ole kirjattu mihinkään. Vierustoverit eivät ole sopineet asiasta keskenään, heillä ei ole yhteistä lähdettä säännölle, ja jokainen toimii oman oikeudentajunsa mukaan. Siksi kyynärpäillä käydään hiljaista taistelua koko lennon ajan.

Tärkeää on, että vähemmistö ei enemmistön kannasta huolimatta riko sääntöjä: se vain noudattaa toista sääntöä. Kolmannekselle ihmisistä pätee periaate, jonka mukaan ensin ehtivä saa, ja heidän näkökulmastaan käsinojan ensin ottava toimii aivan normaalisti.

Luotettavin tapa tuntuu kiusalliselta tasan yhden sekunnin ajan: sano asia ääneen. Yksi lyhyt lause lennon alussa poistaa tuntikausien hiljaisen jännitteen, koska se muuttaa tilanteen arvailusta sopimukseksi.

Tämä toimii, koska vieressäsi istuva ei yleensä yritä taistella, vaan ei yksinkertaisesti ole ajatellut asiaa. Hän on laskenut kätensä siihen, missä oli tyhjää tilaa. Suora pyyntö otetaan lähes aina rauhallisesti vastaan, vaikka ihmiset eivät yleensä odota sitä.

Viimeinen kohta ansaitsee korostuksen. Vihjailu ei juuri koskaan toimi: vierustoverisi joko ei huomaa sitä tai tulkitsee sen perusteettomaksi ärtymykseksi. Tilanne pahenee, ja asia jää ratkaisematta.

Sama keino toimii paljon lentokoneita laajemmalla alueella. Yhteinen keittiö, työpöytä avokonttorissa, pysäköintipaikka kodin lähellä: kaikkialla, missä tila tai muu resurssi on yhteinen eikä sääntöjä ole kirjattu, ääneen lausuttu sopimus toimii paremmin kuin pelkkä sietäminen.