Millainen kirja se oli
Kirja koostui kolmesta osasta: todisteista, joiden mukaan noitia oli olemassa, kuvauksista siitä, mitä heidän väitettiin tekevän, sekä käytännön oikeudenkäyntiohjeista - miten epäiltyjä kuulustellaan, mitä pidetään todisteena ja miten tuomio langetetaan.
Kolmas osa oli vaarallisin. Se tarjosi kokemattomalle ihmiselle valmiin menettelyn: paikallinen tuomari saattoi avata kirjan ja käsitellä tapauksen ohjeiden mukaan tietämättä aiheesta juuri mitään.
Ratkaisevaa ei ollut teksti vaan sen leviämistapa. Kirja ilmestyi pian kirjapainotaidon keksimisen jälkeen ja siitä otettiin lukuisia painoksia - käsikirjoitusten aikakaudella tällainen opas olisi jäänyt muutamaan kirjastoon.
On tärkeää huomata, ettei kirjalla ollut virallista hyväksyntää. Teologinen tiedekunta, jonka nimissä siihen vedottiin, kiisti tämän, ja kirkolliset viranomaiset suhtautuivat kirjaan epäluuloisesti. Nimilehdellä viitattiin kuitenkin näihin tahoihin, ja maakuntien lukijat uskoivat viittauksia.
Mitä on syytä täsmentää
Noitavainoja johti inkvisitio, ja kirja oli sen virallinen opas, jonka perusteella miljoonia naisia teloitettiin.
Suurin osa oikeudenkäynneistä käytiin maallisissa, ei kirkollisissa tuomioistuimissa. Historiallisten asiakirjojen perusteella teloitettuja oli kymmeniä tuhansia, ei miljoonia, ja tuomittujen joukossa oli myös miehiä.
Itse asiassa inkvisitio suhtautui joillakin alueilla noituussyytöksiin epäilevästi ja vaati todisteita, joita paikallisilla tuomioistuimilla ei ollut. Vainojen huippu osui keskiajan sijaan 1500- ja 1600-luvuille.
Tämä täsmennys ei tee historiasta yhtään vähemmän synkkää. Kymmenet tuhannet teloitetut ovat valtava määrä, ja mekanismi pysyy samana: valmis menettely, kidutuksella saadut tunnustukset ja mahdottomuus todistaa syyttömyyttään järjestelmässä, jossa kiistäminen itsessään tulkittiin todisteeksi.
Juuri tämä teki tällaisista oikeudenkäynneistä erityisen julmia. Syytetyllä ei ollut mitään, millä puolustautua: kiistäminen tulkittiin uppiniskaisuudeksi ja tunnustus todisteeksi, ja molemmat tiet johtivat samaan lopputulokseen.
Lue loppuun Miqo-sovelluksessa
Vielä 1 minuutti, ja lopussa tietovisa. Artikkeli löytyy kohdasta ”Synkkä historia → Inkvisitio”
Osoita koodia puhelimen kameralla, niin App Store tai Google Play avautuu.
Lähteet
- Vuonna 1487 julkaistu noituusoikeudenkäyntejä käsittelevä opas ei saanut kirkollisten viranomaisten virallista hyväksyntää, ja siihen liitetty teologinen hyväksyntä kiistettiin. Suurin osa oikeudenkäynneistä käytiin maallisissa tuomioistuimissa, vainojen huippu osui 1500- ja 1600-luvuille, ja asiakirjoihin perustuvien arvioiden mukaan teloitettuja oli kymmeniä tuhansia