Druidit myöhästyivät noin 2 000 vuotta
Olet varmasti kuullut yhdistelmän "Stonehenge - druidit". Se ei ole peräisin muinaisajoilta: 1600-luvulla muinaisesineiden tutkija John Aubrey kutsui kivikehää kelttiläisten pappien temppeliksi, ja sata vuotta myöhemmin William Stukeley tarttui ajatukseen. Radiohiiliajoitus erotti nämä tarinat toisistaan: vallihauta ja valli rakennettiin noin 3 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua, sarsenit noin vuonna 2500 eaa. Druidit ilmestyvät kirjallisiin lähteisiin lähes 2 000 vuotta myöhemmin.
Merliniin liittyvä versio on vanhempi: 1100-luvulla Geoffrey of Monmouth kirjoitti, että velho siirsi kivet Irlannista, jonne jättiläiset olivat ne tuoneet.
Kylä kolmen kilometrin päässä Stonehengestä
Rakentajat eivät asuneet kivien luona. Kehästä noin kolmen kilometrin päässä sijaitsevasta Durrington Wallsista kaivettiin esiin neoliittinen asutus: kalkkilattioita, tulisijoja ja luukasoja. Luut ovat enimmäkseen sianluita - ne kertovat pitojen vietosta, eivät arjesta: liha paahdettiin ja heitettiin pois puoliksi syötynä. Eläinten hampaiden isotoopit osoittavat, että karjaa tuotiin satojen kilometrien päästä: ihmisiä kokoontui kaikkialta saarelta.
Myös ne, jotka jäivät tänne ikuisiksi ajoiksi, tutkittiin. Alueen reunoilla sijaitsevissa varhaisissa kuopissa on useiden kymmenien ihmisten tuhkattuja jäännöksiä. Luuston strontium säilyttää jäljen paikasta, jossa ihminen vietti viimeiset vuotensa - ja joidenkin haudattujen kohdalla se ei ollut peräisin täältä.
Noin 4 kymmenestä tutkitusta vietti viimeiset vuotensa kaukana Stonehengestä: isotoopit viittaavat Britannian länsiosiin, josta myös sinikivet tuotiin.
Muinainen DNA tuo mukaan käänteen: rakentajat olivat Etelä-Euroopasta saapuneiden maanviljelijöiden jälkeläisiä, ja heidän sukulinjansa katkesi täällä lähes kokonaan. Vuoden 2400 eaa. jälkeen saarelle saapui uusia ihmisiä, ja geenipooli uusiutui arviolta noin yhdeksän kymmenesosan verran. Osa kehän myöhemmistä muutoksista tehtiin jo heidän aikanaan.
Köysi, puu ja valtavasti käsiä
Heillä ei ollut metallia eikä pyörää. Suurimmat sarsenit painavat noin 25 tonnia, ja ne tuotiin noin 25 kilometrin päästä pohjoisen kukkuloilta. Sinikivet ovat kevyempiä, mutta ne kulkivat Walesista noin 230 kilometriä - tarkasta kuljetustavasta kiistellään yhä. Lontoolaisten arkeologien kokeessa 10 ihmistä riitti kuljettamaan 1 tonnin painoista kiveä kelkalla tukkien päällä.
Ryhmä vetää köyttä yhteiseen tahtiin: sisäänhengityksellä valmistaudutaan vetoon, uloshengityksellä vedetään. Hengitä tässä rytmissä - heidän päivänsä on silloin helpompi kuvitella.
Pylvään nostaminen on toisenlainen tehtävä: se vaatii tarkkuutta, ei voimaa. Työvaiheet näkyvät itse kuopista: niiden seinät jättivät jälkensä liitukiveen.
Kaiva kalteva kuoppa. Toinen seinä oli pystysuora ja toinen kalteva: kivi liukui sitä pitkin kanta edellä.
Vedä köysillä. Pylväs vedettiin pystyasentoon köysillä ja vivuilla, ja sen kanta tuettiin pystysuoraa seinää vasten.
Täytä tyhjä tila. Kannan ympärillä oleva kuoppa täytettiin kivimurskalla - ja se pitää yhä.
Aseta poikkipalkki. Yläosassa oleva tappi ja poikkipalkin kolo: kiveen sovellettu puusepäntekniikka.
Lue loppuun Miqo-sovelluksessa
Vielä 1 minuutti, ja lopussa tietovisa. Artikkeli löytyy kohdasta ”Historia → Salaisuudet ja arvoitukset”
Osoita koodia puhelimen kameralla, niin App Store tai Google Play avautuu.
Lähteet
- Ajoitukset - Historic England
- sarsenit ja pitojen karja - Science Advances, 2020 ja 2019
- jäännökset - Scientific Reports, 2018
- väestö - Nature, 2018