Jumalia ei loukannut julmuus vaan itsensä vertaaminen heihin
Kun tarinat lukee peräkkäin, huomaa jotain outoa. Niobe kehui, että hänellä oli enemmän lapsia kuin jumalatar Letolla, ja Apollon ja Artemis ampuivat hänen lapsensa nuolilla. Arachne kutoi yhtä hyvin kuin Athene ja muuttui hämähäkiksi. Satyyri Marsyas haastoi Apollonin itse musiikkikilpailuun, hävisi ja maksoi siitä hirvittävän hinnan. Kukaan näistä kolmesta ei tehnyt pahaa ihmiselle: kaksi heistä oli vain liian hyviä, ja kolmas uskalsi kilpailla jumalan kanssa.
Tälle on oma sanansa: hybris. Nykyään se käännetään usein sanalla "ylpeys", mutta kreikkalaisille sen merkitys oli ankarampi: toisen nöyryyttäminen, jotta voisi tuntea itsensä ylempiarvoiseksi. Ateenassa hybris ei ollut kielikuva vaan peruste oikeudenkäynnille. Myytissä loukattu osapuoli on jumala, eikä rangaistus tule opetuksena vaan järjestyksen palauttamisena: kuolevainen kiipesi omaa asemaansa korkeammalle, joten hänet palautettiin takaisin alas.
Miksi sattumanvaraisesta katseesta rangaistiin kuin tahallisesta teosta
Aktaion oli metsästäjä. Hän kulki metsässä ja tuli aukiolle, jossa Artemis kylpi. Artemis muutti hänet hirveksi, ja hänen omat koiransa repivät hänet kappaleiksi. Ei aikomusta eikä valintaa: kun hän näki, rikkomus oli jo tapahtunut. Pyhä toimii tässä kuin paljas sähköjohto, ei kuin laki: sillä ei ole väliä, miksi koskit siihen.
Tunnetut myytit: mistä rangaistaan useimmin
Yllä olevat prosentit ovat karkea arvio koulukirjoista tutun tarinajoukon perusteella, eivät lähteisiin perustuva laskelma. Toinen kohta ei kuitenkaan ole sattumaa: vieraanvaraisuus oli oma vakava rikkomusluokkansa. Vieras ja isäntä olivat suoraan Zeuksen suojeluksessa, ja hänellä oli tätä tehtävää varten jopa oma nimensä. Siksi Lykaon, joka tarjosi jumalalle ihmislihaa, muuttui sudeksi, ja Troijan sota alkaa muodollisesti rakkauden sijaan siitä, että vieras vei isännän vaimon. Kosto ei usein päättynyt syylliseen: kirous ulottui jälkeläisiin asti, kuten Tantaloksen suvussa.
Vaarallista ei ollut hyvä onni itsessään, vaan hetki, jolloin ihminen sanoi sen ääneen: "En ole huonompi kuin jumalatar."
On hyvä muistaa, ettei kreikkalaisilla ollut yhtä sääntökokoelmaa: tarinoiden versiot eroavat toisistaan, ja monet meille tutut yksityiskohdat ovat peräisin Ovidiukselta, joka kirjoitti huomattavasti myöhemmin ja jo roomalaisena. Rikkomukset, joista rangaistiin, ovat tarinoiden pohjalta tekemämme rekonstruktio, eivät jonkun temppelissä säilyttämä luettelo.
Lue loppuun Miqo-sovelluksessa
Vielä 1 minuutti, ja lopussa tietovisa. Artikkeli löytyy kohdasta ”Mytologia → Kreikkalaiset myytit”
Osoita koodia puhelimen kameralla, niin App Store tai Google Play avautuu.
Lähteet
- Tarinat perustuvat Ovidiuksen Muodonmuutoksiin, Homeroksen runoelmiin ja Pseudo-Apollodoroksen Kirjastoon
- hybris oikeudellisena käsitteenä Ateenan oikeuskäytäntöön