Mihin laskelma perustuu
Ihmiset toimivat tutuissa paikoissa. Kodin, työpaikan ja kaupan väliä kulkevat reitit rajaavat tutun alueen, ja valtaosa ihmisen toiminnasta tapahtuu sen sisällä eikä jossakin sattumanvaraisessa kaupunginosassa.
Tästä seuraa ensimmäinen sääntö: mitä kauempana tukikohdasta, sitä harvinaisempaa toiminta on. Aktiivisuus vähenee etäisyyden kasvaessa, koska pitkä matka vie aikaa ja lisää eksymisen riskiä vieraalla alueella.
Näin pisteet jakautuvat etäisyyden mukaan tukikohdasta: aivan kodin lähellä on notko, kauempana huippu ja sen jälkeen lasku. Tämä on ilmiön muoto, ei tietyn tapauksen aineistoa.
Aivan kodin lähellä olevaa notkoa kutsutaan puskurivyöhykkeeksi. Tukikohdan lähellä on liian suuri riski joutua tuttujen ihmisten näkemäksi, joten lähimmät korttelit yleensä kierretään.
Mihin menetelmä pystyy ja mihin ei
Tuloksena ei ole nimi vaan todennäköisyyskartta: alue, jolta etsintä on järkevää aloittaa. Menetelmä rajaa etsintäaluetta ja muuttaa etsinnän järjestystä, ei muuta.
Menetelmä toimii vain pisteiden sarjalla. Yksi piste ei kerro mitään, kaksi tuskin mitään; laskelmasta tulee mielekäs, kun pisteitä on vähintään useita ja ne kuuluvat samalle henkilölle - mikä on vielä todistettava.
Kuvaa voivat vääristää myös tavalliset asiat: muutto kesken sarjan, työ, joka vaatii matkustamista, tai joki tai rautatie, joiden vuoksi todelliset etäisyydet eivät vastaa linnuntie-etäisyyksiä.
Samaa matematiikkaa on jo pitkään käytetty rauhanomaisiin tarkoituksiin. Sen avulla etsitään sairastuneiden osoitteiden perusteella taudinpurkauksen lähdettä, arvioidaan, mistä tuholaiset leviävät pelloilla, ja suunnitellaan, minne palvelupiste sijoitetaan.
Lue loppuun Miqo-sovelluksessa
Vielä 1 minuutti, ja lopussa tietovisa. Artikkeli löytyy kohdasta ”Rikollisuus → Sarjamurhaajat ja profilointi”
Osoita koodia puhelimen kameralla, niin App Store tai Google Play avautuu.
Lähteet
- Maantieteellinen profilointi perustuu tilallisen käyttäytymisen malleihin: aktiivisuus vähenee etäisyyden kasvaessa, ja tukikohdan ympärillä on puskurivyöhyke. Menetelmä auttaa priorisoimaan etsintäalueita eikä mahdollista tietyn henkilön tunnistamista
- sen tarkkuus heikkenee muuttojen, paljon matkustamista edellyttävän elämäntavan ja monimutkaisen liikenneverkon yhteydessä. Samankaltaisia malleja käytetään epidemiologiassa ja ekologiassa