Kuuma aine hohtaa lämpönsä mukaan
Ota rautapala ja lämmitä sitä. Ensin se muuttuu tummanpunaiseksi, sitten oranssiksi, sitten keltavalkoiseksi ja lopulta häikäiseväksi. Aine on koko ajan samaa, vain lämpötila muuttuu - ja väri kulkee läpi kokonaisen kirjon. Tähden pinta toimii samalla tavalla: se on kuumaa kaasua, joka hohtaa täsmälleen lämpönsä mukaan.
Kuumennettu kappale ei säteile vain yhdellä aallonpituudella, vaan samanaikaisesti kaikilla aallonpituuksilla - yksinkertaisesti eri suhteissa. On olemassa aallonpituus, jolla energiaa on eniten, ja mitä kuumempi pinta on, sitä lyhyempi tämä aallonpituus on: maksimi siirtyy infrapunasta punaiseen, sitten keltaiseen ja siniseen ja jatkaa ultraviolettiin. Silmäsi yhdistää koko sekoituksen yhdeksi sävyksi, ja sävy määräytyy juuri sen mukaan, missä huippu sijaitsee.
Maksimi - se on väri
Hehkun kirkkaus aallonpituuksittain: huippu määrittää värin
Miksi sininen tähti on kuumempi kuin punainen
Arkielämässä hanan punainen merkki tarkoittaa "kuumaa" ja sininen "kylmää", ja tämä tapa johtaa tähtien kohdalla harhaan. Tähdillä asia on päinvastoin. Punainen väri kertoo, ettei pinta ollut tarpeeksi kuuma siirtämään maksimia lyhyille aallonpituuksille. Noin 3 000 asteessa tähti on punainen. 30 000 asteessa ja sitä kuumempana se on sininen. Kaikki muut värit mahtuvat näiden ääripäiden väliin.
Väri ei kerro koosta mitään. Punainen Betelgeuse on paisunut jättiläinen, jonka rinnalla valkoinen Sirius näyttäisi pisteeltä. Sävy kertoo vain yhden asian: kuinka kuuma se pinta on, josta valo lähti sinua kohti.
Tällä asteikolla Aurinko on melko viileä tähti. Se vaikuttaa valon mittapuulta vain siksi, että se on lähellä. Pintalämpötilan perusteella se sijoittuu vaihteluvälin alempaan kolmannekseen, ja lähes jokainen tähtikuvioiden kirkas sinivalkoinen piste on vähintään kaksi kertaa sitä kuumempi.
Aurinko on noin 5500 asteessa asteikolla, jolla kuumimpien tähtien pinnat ovat lämmenneet 30 000 asteeseen tai sitä kuumemmiksi
Silmäsi ei selviä tästä ihan helposti. Värit erottuvat vasta, kun valoa on riittävästi; kun valoa on vähän, värejä näkemätön verkkokalvon osa ottaa vallan - ja tähdet näyttävät valkoisilta pisteiltä. Sävy erottuu kirkkaimmista tähdistä, ja kiikarilla se näkyy paremmin, koska kiikarit keräävät enemmän valoa. Ja horisontin lähellä näkyvä tähden sateenkaarenhohtoinen tuike ei ole tähden väriä, vaan ilman aiheuttamaa: ilma hajottaa säteen kuin prisma.
Lue loppuun Miqo-sovelluksessa
Vielä 1 minuutti, ja lopussa tietovisa. Artikkeli löytyy kohdasta ”Avaruus → Tähdet”
Osoita koodia puhelimen kameralla, niin App Store tai Google Play avautuu.
Lähteet
- Ilmiön taustalla ovat kuumennetun kappaleen lämpösäteily ja Wienin siirtymälaki: mitä korkeampi lämpötila, sitä lyhyempi on säteilyn huippukohdan aallonpituus. Pintalämpötilat perustuvat spektriluokitukseen ja on pyöristetty
- ne ilmoitetaan tavallisesti absoluuttisella asteikolla, joka eroaa Celsius-asteikosta 273 astetta - näin kuumissa oloissa tämä ei juuri muuta kokonaiskuvaa