Neuvottelivat keskenään, eivät paikallisten kanssa
Vuonna 1494 Espanja ja Portugali vetivät Atlantille pituuspiiriä pitkin linjan ja jakoivat vielä löytämättömät maat: kaikki sen länsipuolella yhdelle kruunulle, kaikki itäpuolella toiselle. Siksi Brasiliassa puhutaan portugalia: sen rannikko jäi linjan itäpuolelle. Sopimus ei koskenut maata vaan sitä, etteivät kaksi kruunua sotisi keskenään.
Neljä vuosisataa myöhemmin logiikka ei ollut muuttunut. Syksyllä 1884 Berliiniin kokoontuivat 14 valtion edustajat Euroopasta sekä Yhdysvalloista ja Osmanien valtakunnasta keskustelemaan Kongosta ja Afrikan jakamisen säännöistä. Afrikkalaisia ei pöydässä ollut. Konferenssi ei itse piirtänyt karttaa: se sopi menettelystä, ja alueet jaettiin myöhemmin kahdenvälisillä sopimuksilla.
- 1494Espanja ja Portugali jakavat vielä löytämättömän maailman pituuspiiriä pitkin
- 1884Berliinin konferenssi hyväksyy Afrikan jakamisen säännöt
- 1914Lähes koko manner on Euroopan hallinnassa
- 1960-lukuSiirtomaista tulee itsenäisiä - samoilla rajoilla
Miten maa osoitettiin omaksi
Sääntöä kutsuttiin tehokkaaksi miehitykseksi: jotta rannikkoalueen hallinta tunnustettaisiin, valtion piti ilmoittaa siitä muille ja osoittaa edes jonkinlainen läsnäolo - asema, lippu, viranomainen. Sisämaassa paperi riitti.
Paperit hankittiin sopimuksilla paikallisten hallitsijoiden kanssa. Teksti kirjoitettiin eurooppalaisella kielellä, sen käänsivät kauppayhtiöiden työntekijät, ja "alueen luovutus" tarkoitti eurooppalaisessa oikeudessa ja paikallisessa omistusjärjestyksessä aivan eri asioita. Se ei kilpailijoita häirinnyt: allekirjoitus oli, siis alue oli otettu haltuun.
Jos vaatimuksen osat järjestää painoarvon mukaan - mikä ratkaisi lopputuloksen ja mikä oli muodollisuus - saadaan tällainen järjestys.
- Naapurivallan tunnustus
- Hallitsijan allekirjoittama sopimus
- Lippu, asema, sotilaita
- Asukkaiden mielipide - ei kysytty
Siksi kartalla näkyy suoria viivoja. Rajat vedettiin pituuspiirejä, leveyspiirejä ja kaaria pitkin, koska ne piirrettiin Euroopassa kartoille, joissa oli valkoisia alueita, ja niistä sovittiin keskenään, ei asukkaiden kanssa. Viivat halkoivat kansoja, laidunmaita ja kauppareittejä miten sattuivat: niitä ei kartalla yksinkertaisesti ollut.
Miksi kukaan ei piirtänyt viivoja uusiksi
Vuoteen 1914 mennessä vain kaksi maata mantereella säilyi muodollisesti jaon ulkopuolella - Etiopia ja Liberia. Vielä puoli vuosisataa aiemmin eurooppalaiset hallitsivat noin kymmenesosaa Afrikasta, lähinnä rannikon tukikohtia; muu jaettiin valtojen kesken noin 30 vuodessa.
Afrikka Euroopan hallinnassa vuonna 1914 - noin 90%
Vuonna 1964 jo itsenäisten Afrikan valtioiden johtajat sopivat Kairossa, ettei rajoja muuteta. Ei siksi, että he pitivät niitä oikeudenmukaisina: yhden viivan siirtäminen olisi avannut kiistan kaikista muista kerralla. Toisten piirtämien rajojen säilyttäminen osoittautui halvemmaksi kuin uusi jako.
Lue loppuun Miqo-sovelluksessa
Vielä 1 minuutti, ja lopussa tietovisa. Artikkeli löytyy kohdasta ”Synkkä historia → Siirtomaat”
Osoita koodia puhelimen kameralla, niin App Store tai Google Play avautuu.
Lähteet
- Berliinin konferenssin yleisasiakirja vuodelta 1885, Tordesillasin sopimus vuodelta 1494, OAU:n päätöslauselma rajojen loukkaamattomuudesta, Kairo, 1964