Miksi paperia säästettiin
Ennen postiuudistusta kirjeen hinta riippui arkkien määrästä ja etäisyydestä, ja toinen arkki kaksinkertaisti hinnan. Paperikaan ei ollut halpaa. Kun yhdelle arkille kirjoitti kaksi kertaa enemmän, pitkän kirjeen saattoi lähettää lyhyen kirjeen hinnalla.
Tapa oli yleinen, eikä sitä pidetty huolimattomana. Näin kirjoittivat koulutetut ihmiset, myös tunnetut kirjailijat, ja vastaanottajat pitivät sitä normaalina. Tällaisia kirjeitä on säilynyt paljon, ja ne näyttävät tiheältä kirjainruudukolta.
Niitä on helpompi lukea kuin voisi luulla. Silmä oppii melko nopeasti seuraamaan yhtä suuntaa ja sivuuttamaan kohtisuoran tekstikerroksen.
Miten sitä voi ylipäätään lukea
Joskus mentiin vielä pidemmälle ja lisättiin kolmas kerros vinottain. Tällaisia kirjeitä on vaikea lukea kokeneenakin, joten arkistoijat yleensä skannaavat ne ja erottelevat kerrokset tietokoneella silmiään säästääkseen.
Miksi tapa katosi
Heti kun kirjeen hinta ei enää riippunut arkkien määrästä, paperin säästämisessä ei ollut enää järkeä. Paperi halpeni myös koneellisen tuotannon yleistyessä. Tapa katosi yhden sukupolven aikana ja näytti jo 1800-luvun lopulla vanhanaikaiselta.
Siitä jäi yllättävä perintö: tällaiset kirjeet ovat historioitsijoille arvokas lähde. Niihin mahtui enemmän yksityiskohtia kuin tavallisiin kirjeisiin, koska kirjoittaja säästi paperia mutta ei sanoja.
Lue loppuun Miqo-sovelluksessa
Vielä 1 minuutti, ja lopussa tietovisa. Artikkeli löytyy kohdasta ”Historia → Kirjeet ja päiväkirjat”
Osoita koodia puhelimen kameralla, niin App Store tai Google Play avautuu.
Lähteet
- Ristikkäiskirjoitus oli yleistä Euroopassa ja Amerikassa ennen 1800-luvun puolivälin postiuudistusta, jolloin hinta ei enää riippunut arkkien määrästä