Miten nälänhätä muokkasi yhteiskuntaa

Suurten nälänhätien tarkastelu paljasti toistuvan kaavan: nälänhädän ollessa pahimmillaan ruokaa vietiin kärsineiltä alueilta, ja hinnat nousivat nopeammin kuin ansiot. Ruokaa oli, mutta kaikilla ei ollut varaa ostaa sitä.

Tästä syntyi tunnettu havainto: laajaa nälänhätää esiintyy tuskin koskaan siellä, missä on vapaa lehdistö ja valta vaihtuu. Ei siksi, että ruokaa olisi enemmän, vaan siksi, että ongelmista saadaan ajoissa tietoa eikä niitä voi vaieta.

Viimeinen kohta perustuu hyvin dokumentoituun tapaukseen: miehitetyn maan nälkätalveen, josta säilyi yksityiskohtaisia lääketieteellisiä tietoja. Niiden avulla voitiin seurata kokonaisen sukupolven elämää ja havaita eroja aikuisiässä.

Toinen kohta selittää, miksi avustusjärjestelmiä ylipäätään syntyi. Viljavarastoja, kuljetussääntöjä ja tietoja avun tarvitsijoista alettiin kerätä ja ylläpitää, eivätkä järjestelmät syntyneet hyväntekeväisyydestä, vaan vastauksena konkreettisiin katastrofeihin ja niiden poliittisiin seurauksiin.

Nälänhädästä jää myös sosiaalinen jälki. Nälänhädän kokeneissa yhteiskunnissa suhtautuminen ruokaan ja varastoihin muuttuu pitkäksi aikaa: tapa olla heittämättä ruokaa pois, pitää kotona pitkän ajan varastoa ja huolestua tyhjän hyllyn nähdessään siirtyy lapsille ja lastenlapsille.