Mitä kehossasi tapahtuu ilman ruokaa

Nopea varastosi riittää noin vuorokaudeksi. Se on glykogeeniä - maksassa ja lihaksissa vyyhdiksi pakattua sokeria. Maksan glykogeeni kuluu ensin yhden ruokattoman vuorokauden aikana ja nopeammin, jos olet sinä päivänä kävellyt paljon ja palellut. Lihasten glykogeeni ei päädy yhteiseen varastoon: lihas voi käyttää omaa glykogeeniaan vain itse, eikä se voi vapauttaa sitä vereen.

Sokerin mukana poistuu vettä: jokaiseen glykogeenigrammaan sitoutuu noin kolme grammaa vettä. Siksi vaaka näyttää ensimmäisinä päivinä miellyttävää lukemaa, jolla ei ole mitään tekemistä rasvan kanssa. Ensimmäisen aterian myötä vesi palaa.

Sitten alkaa varsinainen haaste: millä aivot ruokitaan. Ne käyttävät noin viidenneksen kaikesta lepoenergiasta, toimivat lähes kokonaan glukoosilla eivätkä voi siirtyä käyttämään rasvaa - rasvahapot läpäisevät aivoja ympäröivän veri-aivoesteen vain heikosti.

Ensimmäisten 2-3 vuorokauden aikana maksa valmistaa glukoosia mistä pystyy, myös aminohapoista - siis lihaksista. Jos tämä jatkuisi, ihminen hajottaisi itsensä muutamassa viikossa. Siksi maksa käynnistää toisen tuotantolinjan: se muuttaa rasvaa ketoaineiksi, aivoihin pääseväksi polttoaineeksi. Noin parin viikon kuluttua ketoaineet kattavat noin kaksi kolmasosaa aivojen energiantarpeesta, ja lihasten hajottaminen hidastuu huomattavasti.

Pitkäaikaisen ruokapulan vaikutukset tunnetaan Ancel Keysin Minnesotan kokeesta: vuosina 1944-1945 36 vapaaehtoista eli puolen vuoden ajan suunnilleen puolella tavanomaisesta ruoka-annoksestaan. Heidän kehonsa ei vain laihtunut - se hiljensi kaiken, mitä pystyi hiljentämään.

He palelivat lämpimässä huoneessa, liikkuivat hitaasti, menettivät kiinnostuksensa ihmisiin ja puhuivat pääasiassa ruoasta: keräsivät reseptejä ja tutkivat ruokalistoja tuntikausia. Heidän luonteensa ei ollut muuttunut: nälkätilassa aivot kavensivat huomionsa yhteen tehtävään. Toipuminen oli hidasta: vielä kuukausien normaalin syömisen jälkeen monet eivät vieläkään tulleet kylläisiksi.