Väri kertoo väriaineen hinnasta
Kangas itsessään on väritöntä, joten kaikki riippuu väriaineesta. Kestävän ja täyteläisen sävyn saamiseen tarvitaan raaka-aineita, aikaa ja taitava värjääjä. Halvan ja kalliin värin hintaero saattoi olla satoja kertoja, ja juuri se teki sävystä viestin sen käyttäjästä.
Niin kauan kuin väriainetta saatiin luonnosta, kirkasta väriä oli mahdotonta jäljitellä. Se toimi kuin kaukaa näkyvä hintalappu.
Keltaisella on oma tarinansa. Joissakin kaupungeissa sitä määrättiin käyttämään niiden, jotka haluttiin erottaa muista, ja väri sai huonon maineen ei väriaineen vaan käyttötarkoituksensa vuoksi. Tässä ei enää ollut kyse hinnasta vaan leimasta.
Kun väristä säädettiin lailla
Keskiajan ja uuden ajan alun kaupungeissa olivat voimassa ylellisyyslait: ne määräsivät, mitä kankaita ja värejä kukin sai käyttää. Virallisesti niitä perusteltiin moraalista huolehtimisella, mutta käytännössä ne suojasivat säätyjen välistä rajaa rikastuneilta kaupunkilaisilta.
Tällaiset lait toimivat huonosti. Kauppiaat löysivät kiertoteitä, ja viranomaiset julkaisivat kieltoja jatkuvasti uudelleen - varma merkki siitä, että niitä rikottiin. Silti jo yritys osoittaa, miten vakavasti väriä pidettiin merkkinä.
Miksi tämä kaikki päättyi
1800-luvun puolivälissä kemiaa opiskeleva opiskelija sai vahingossa aikaan ensimmäisen kirkkaan synteettisen väriaineen yrittäessään valmistaa lääkettä. Muutamassa vuosikymmenessä markkinoille tuli kaikissa sävyissä halpoja ja kestäviä värejä, ja yhteys värin ja varallisuuden välillä katkesi.
Sen jälkeen asemaa oli osoitettava muilla keinoilla: leikkauksella, kankaalla, merkillä ja tilanteeseen sopivuudella. Väri jäi vain univormuihin ja seremonioihin, joissa sen merkityksen määrää sääntö eikä hinta.
Lue loppuun Miqo-sovelluksessa
Vielä 1 minuutti, ja lopussa tietovisa. Artikkeli löytyy kohdasta ”Historia → Menneisyyden muoti”
Osoita koodia puhelimen kameralla, niin App Store tai Google Play avautuu.
Lähteet
- William Perkin valmisti ensimmäisen synteettisen aniliinivärin vuonna 1856. Värien ja kankaiden käyttöä rajoittavat ylellisyyslait olivat voimassa eurooppalaisissa kaupungeissa 1200-luvulta lähtien