Ensimmäinen ”kyllä” muuttaa tapaasi nähdä itsesi
Metron luona vapaaehtoistyöntekijä aloittaa lähes aina jostain muusta kuin pääasiasta. Ensin hän pyytää allekirjoitusta vetoomukseen, rastia kyselyyn tai merkkiä laukkuun. Pyyntö on niin pieni, että kieltäytyminen tuntuisi oudommalta kuin suostuminen. Allekirjoitat ja jatkat matkaa varmana siitä, ettei mitään tapahtunut.
Tapahtui kyllä. Ihminen selittää omat tekonsa jälkikäteen sen perusteella, mitä hän näkee ulkopuolelta, ei sen perusteella, mitä hän tunsi sisällään. Allekirjoitit, eikä kukaan pakottanut sinua, joten aihe on sinulle tärkeä. Näin omakuvaasi ilmestyy uusi yksityiskohta: ”Kannatan turvallisia suojateitä.” Sen hinnaksi tuli yksi sekunti.
Allekirjoitatko koulun lähellä olevan suojatien puolesta? Siihen menee minuutti.
Toki, allekirjoitan.
Kiitos. Haluatko merkin laukkuun?
No, sopii.
Ja vielä yksi asia: jakaisitko esitteitä lauantaina?
Lauantaina on oikeastaan muuta... no, löydän tunnin aikaa.
Suostumisen jälkeen kieltäytyminen tuntuu kiistelyltä itsesi kanssa
Kun suurempi pyyntö esitetään minuutin päästä - tunti lauantaina, pino esitteitä, säännöllistä apua - et enää kieltäydy tuntemattomalta. Kieltäydyt minuutin takaiselta itseltäsi, siltä joka juuri allekirjoitti. Se tuntuu epämukavalta, ja jotkut suostuvat vain pysyäkseen itselleen uskollisina.
Vuonna 1966 Freedman ja Fraser pyysivät kalifornialaisen esikaupunkialueen asukkaita sijoittamaan nurmikolleen suuren ”Aja varovasti” -kyltin. Niistä, joilta sitä pyydettiin suoraan, suostui noin 17 %. Niistä, jotka olivat vähän aiemmin suostuneet laittamaan ikkunaan samaa aihetta käsittelevän pienen kyltin, suostui noin 76 %.
Tämän kokeen ryhmät olivat pieniä, eivätkä toistot yleensä tuota näin suurta eroa. Yli sadan kokeellisen ryhmän katsaus osoitti, että ilmiö on olemassa mutta heikko - noin puolessa tutkimuksista sitä ei havaittu lainkaan. Samalla selvisi ehto, jota ilman ilmiö katoaa kokonaan. Ensimmäisen suostumuksen täytyy olla vapaaehtoinen: jos sinua painostettiin tai sinulle luvattiin jotain vastineeksi, teko selittyy painostuksella eikä sinulla, eikä omakuvaasi synny uutta yksityiskohtaa.
Samanlaista pyyntöjen porrastusta käytetään muuallakin kuin metron luona
Tunnistat sen muodosta: ensimmäinen pyyntö on epäilyttävän helppo, ja toinen tulee samalta ihmiseltä ja koskee samaa asiaa.
- Yksi kysymysYhden kysymyksen kysely, joka avautuu kahdenkymmenen kysymyksen lomakkeeksi.
- LuvatEnsin ”salli ilmoitukset”, ja viikon päästä pääsy yhteystietoihisi ja sijaintiisi.
- Kuitti sähköpostiin”Jätä sähköpostiosoitteesi, niin lähetämme kuitin” - ja yhtäkkiä olet postituslistalla.
- Vilkaisu vain”Vilkaisetko nopeasti?” - ja kuukauden päästä sinä vedät projektia.
Porrasväli ei haittaa, ja joskus se jopa auttaa: sinulla on aikaa tottua itsesi uuteen versioon.
Lue loppuun Miqo-sovelluksessa
Vielä 1 minuutti, ja lopussa tietovisa. Artikkeli löytyy kohdasta ”Psykologia → Manipulointi”
Osoita koodia puhelimen kameralla, niin App Store tai Google Play avautuu.
Lähteet
- Freedman & Fraser, ”Myöntyminen ilman painostusta: jalka oven väliin -tekniikka”, Persoonallisuus- ja sosiaalipsykologian lehti, 1966. Beamanin ja kollegoiden meta-analyysi, 1983: vaikutus toistuu, mutta on heikko