Ero päättyy osissa
Kysymys ”kuinka kauan vielä” olettaa, että sisälläsi on yksi asia: rikki tai korjattu. Todellisuudessa eron jälkeen käynnistyy yhtä aikaa useita prosesseja, ja jokaisella on oma tahtinsa. Päiväkirjatutkimuksissa, joissa ihmiset merkitsivät päivä päivältä tunteitaan exää kohtaan, suru ja viha vähenivät selvästi nopeammin kuin rakkaus ja kiintymys. Suru on äänekkäin osa ja ensimmäinen, joka hellittää: juuri sen perusteella yleensä arvioit, onko se jo ohi. Viha tulee aaltoina ja takertuu tiettyyn asiaan - lauseeseen, epäoikeudenmukaisuuteen: se kestää niin kauan kuin sisäinen väittely siitä, kuka oli oikeassa, jatkuu.
Tästä syntyy outoa matematiikkaa. 2 kuukauden jälkeen nukut, teet töitä, naurat jonkun toisen vitsille - mutta illalla tekee mieli kirjoittaa hänelle, ja annat itsellesi nollan. Mittaat koko prosessia sen hitaimman osan mukaan, ja kaikkein hitaimmin hiipuu kiintymys: et ehkä halua palata yhteen - ja silti ikävöit. Tunteista erillään elää myös aikataulu: kotimatka, iltaviesti, sunnuntaiaamu. Tunteita on vähemmän, mutta päiväsi on yhä järjestynyt kahdelle.
Siksi on hyödyllisempää kysyä ei ”milloin tämä menee ohi” vaan ”mikä tarkalleen yhä palaa”. ”Ikävöin häntä” ja ”olen yhä vihainen” ovat eri tiloja, ja ne päättyvät eri aikaan.
Ennusteesi on yleensä todellisuutta pidempi
Eräässä tutkimuksessa tuoreen eron kokeneilta kysyttiin 2 viikon välein noin puolen vuoden ajan, kuinka vaikeaa oli nyt ja kuinka vaikeaa olisi kuukauden ja 6 kuukauden kuluttua. Ennusteet olivat johdonmukaisesti todellisuutta synkempiä: vaikeaa oli, mutta ei niin pitkään eikä niin voimakkaasti kuin he olivat itselleen ennustaneet.
Ympyrät ovat kaavamaisia: tarkkaa suhdetta ei ole, mutta virheen suunta on johdonmukainen. Ihmiset kuvasivat nykyistä oloaan tarkasti - ja arvioivat väärin heti, kun ennustivat tulevaa itseään.
Ennustevirhe maksaa paljon. Jos olet varma, että edessä on vuosi raunioita, luovut jo etukäteen matkoista, tapaamisista ja uusista haasteista - ja jäät yksin juuri sen olotilan kanssa, jonka ennustit.
Tarkkoihin lukuihin kannattaa suhtautua varoen. Tunnetuin on noin 11 viikkoa: yhdessä kyselyssä opiskelijoilta oli kulunut sen verran aikaa, ennen kuin he alkoivat nimetä erosta myös hyviä puolia. Kyse on itsearvioinnista, ei mitatusta toipumisesta: se kertoo ensimmäisistä pilkahduksista, ei siitä, että ”kaikki on ohi”.
Suunnilleen näin moni 10:stä näki erossa jotain hyödyllistä 11. viikkoon mennessä
Kestoon vaikuttaa suhteiden pituutta enemmän se, kuinka paljon oma ”minäsi” on sulautunut suhteeseen. Jos seurapiirisi, tapasi ja käsityksesi itsestäsi perustuivat häneen, pisimpään vailla vastausta on kysymys ”kuka minä nyt olen” - ja juuri se venyttää aikaa, ei kaipaus.
Lue loppuun Miqo-sovelluksessa
Vielä 1 minuutti, ja lopussa tietovisa. Artikkeli löytyy kohdasta ”Ihmissuhteet → Eroamiset”
Osoita koodia puhelimen kameralla, niin App Store tai Google Play avautuu.
Lähteet
- Päiväkirjamittaukset tunteista eron jälkeen (Sbarra ja Emery, 2005)
- ahdistuksen ennustamisen virhe (Eastwick ja kollegat, 2008)
- minän hämärtyminen suhteissa (Slotter ja kollegat, 2010). 11 viikkoa - usein siteerattu opiskelijakysely vuodelta 2007
- luku perustuu itsearviointiin