Tuonelan kolme osaa
- Elysion: sankareille ja jumalten suosikeille - valoisa paikka, jossa oli oikea elämä
- Asfodelikentät: useimmille - olemassaoloa ilman kärsimystä ja tarkoitusta
- Tartaros: jumalia loukanneille - ikuinen, jokaiselle erikseen määrätty rangaistus
- Sisäänkäynnin joki: ilman hautaamista ja maksua sielunkuljettajalle sielu ei päässyt mihinkään
Toinen taso on meille kaikkein vierain. Ajatus siitä, että hyveellisyys johtaa hyvään paikkaan, ei täällä juuri päde: kentille ei päädytty syntien vuoksi, vaan yksinkertaisesti siksi, että ihminen oli tavallinen.
Nimi tuli kasvista, vaatimattomasta kukasta, joka kasvoi köyhässä maaperässä ja haudoilla. Kalpea, harmaa ja kaikkialla kasvava kasvi sopi hyvin kuvaamaan paikkaa, jossa ei tapahdu mitään.
Miltä se näytti
Näissä käsityksissä varjot eivät muistaneet, keitä olivat, ja puhuivat vasta saatuaan verta. Runossa sankari kohtaa manalassa suurimman soturin ja kuulee tämän sanovan, että elävänä on parempi olla köyhän miehen renki kuin kuolleiden kuningas.
Tuo lause välittää kyseisen kulttuurin suhtautumisen kuolemaan paremmin kuin mitkään kuvaukset. Kuolemanjälkeinen olemassaolo ei lohduttanut eikä pelottanut, vaan oli pahempaa kuin mikään elämä, ja siksi arvostettiin mainetta, ei kuolemanjälkeistä elämää.
Siksi ihmisen muistaminen oli tärkeää. Ainoa todellinen jatko oli maine: nimi, jota toistetaan, ja laulu, jossa sinusta lauletaan. Se oli kreikkalaisten kuolemattomuutta.
Myöhemmin kuva muuttui. Myöhemmissä opeissa syntyivät käsitykset tuomiosta ja sielujen vaelluksesta, ja ajatus hyveellisyydestä saatavasta palkkiosta syrjäytti vähitellen harmaat kentät, mutta varhaisissa teksteissä sitä ei kuitenkaan vielä ole.
Lue loppuun Miqo-sovelluksessa
Vielä 1 minuutti, ja lopussa tietovisa. Artikkeli löytyy kohdasta ”Mytologia → Tuonpuoleinen”
Osoita koodia puhelimen kameralla, niin App Store tai Google Play avautuu.
Lähteet
- Varhaisissa kreikkalaisissa käsityksissä manala jakautui sankareiden, useimpien kuolleiden ja rangaistujen alueisiin
- varjojen kuvattiin olevan vailla muistia ja voimaa. Käsitykset kuolemanjälkeisestä tuomiosta ja sielujen vaelluksesta ilmaantuvat myöhemmissä perinteissä