Aivosi laskevat hintaa, eivät luonnetta
Kun et saa itseäsi avaamaan asiakirjaa, syynä tuntuu olevan tahdonvoiman puute. Kokeet osoittavat jotain muuta: ihmiset arvioivat vaivannäön kustannukseksi ja vähentävät sen palkkion arvosta. Saman palkkion valitsee mieluummin, jos työ on lyhyempi. "En halua" tarkoittaa useammin "tämä maksaa liikaa siihen nähden, mitä saan".
Siksi sama nainen voi olla raportin kanssa "laiska" mutta polkupyörää korjatessaan ei lainkaan laiska. Laiskuus ei ole diagnoosi vaan oire. Syiden tiukkaa luokittelua ei ole, mutta käytännössä on hyödyllistä erottaa kolme syytä, jotka tuntuvat lähes samanlaisilta. Ensimmäinen on korkea aloituskustannus: tehtävä ei ole vaikea vaan työläs, eikä ole selvää, mistä aloittaa; aivosi eivät arvioi koko työtä vaan ensimmäistä askelta, joka tuntuu todellista kalliimmalta. Toinen on heikko onnistumisodotus: et usko, että lopputuloksesta tulee hyvä, joten vaivannäkö tuntuu etukäteen hukkaan heitetyltä ja hakeudut jonkin sellaisen pariin, jonka tulos on varma. Kolmas on epämiellyttävä tunne: ongelma ei ole tehtävä vaan siihen liittyvä tunne - tylsyys, häpeä aiemmasta versiosta tai arvioinnin pelko; välttelet tunnetta, et työtä.
Ero on tärkeä, koska keinot ovat erilaiset. Korkeaa aloituskustannusta pitää pienentää tekemällä ensimmäisestä askeleesta pienempi. Heikon onnistumisodotuksen kohdalla sinun pitää ensin palauttaa itsellesi todiste siitä, että pystyt siihen. Tunteen kanssa pitää työskennellä; kehotukset kurinalaisuuteen eivät tässä auta.
Miksi lykkääminen tuntuu heti hyvältä ja myöhemmin pahalta
Yksi selitys kuvaa hyvin sitä, miksi tapa on sitkeä: lykkääminen kohentaa mielialaasi juuri nyt. Kun suljet tehtävän välilehden, epämiellyttävä tunne katoaa, ja aivosi muistavat: se toimi. Se, että tunnin kuluttua tilanne on huonompi, ei vaikuta laskelmaan.
Helpotus
Mieliala: kun tehtävä on siirretty, olo korjaantuu tunniksi ja huononee sitten
Eräässä tunnetussa tutkimuksessa viime hetkeen odottaneet opiskelijat olivat lukukauden alussa vähemmän stressaantuneita, mutta sen lopussa heillä oli enemmän stressiä ja terveyteen liittyviä oireita. Kyse on yhdestä otoksesta, mutta suunta on tuttu: hyöty on pieni ja välitön, hinta tulee myöhemmin.
Lepo ja välttely näyttävät samanlaisilta
Tästä syntyy kallis sekaannus. Makaat puhelin kädessä etkä tiedä, lepäätkö vai pakenetko tehtävää. Asento on sama, mutta asiat ovat vastakkaisia. Eron voi huomata siitä, mitä puolen tunnin kuluttua on jäljellä.
Valitsit sen itse ja tiedät, milloin se päättyy. Puolen tunnin kuluttua sinulla on enemmän voimavaroja, tehtävä on yhä paikallaan ja mielesi on rauhallinen.
Se tapahtui itsestään, eikä sillä ole loppua. Puolen tunnin kuluttua sinulla on yhtä paljon tai vähemmän energiaa, tehtävä on kasvanut ja taustalla on ahdistusta.
Mikä auttaa, jos tehtävä tuntuu liian työläältä?
Miten erotat levon välttelystä puolen tunnin kuluttua?
Lähteet
- Perustuu motivaatiota "vaivannäön ja hyödyn" laskelmana käsitteleviin malleihin sekä tutkimuksiin lykkäämisestä keinona kohentaa mielialaa (Sirois & Pychyl, 2013)
- opiskelijoita koskevat tiedot - Tice & Baumeister, 1997
Seuraavaksi sarjassa ”Laiskuus ja motivaatio”
5 artikkelia kokonaan sivustolla, vielä 5 sovelluksessa
