Miten aloittaa tehtävä viidessä minuutissa

Et lykkää itse työtä vaan siihen ryhtymistä. Ennen aloittamista tehtävä on mielessä yhtenä möykkynä: et tiedä, kuinka kauan siihen menee, mistä aloittaa tai millainen lopputulos on. Et arvioi ensimmäistä riviä tai ensimmäistä askelta vaan koko möykkyä - ja se tuntuu raskaalta.

Vuonna 2012 pieni tutkimus osoitti, että matematiikkaan voimakkaasti ahdistuneilla ihmisillä tehtävän odottaminen lisäsi aktiivisuutta kehon kipuun liittyvillä aivoalueilla. Itse tehtävää ratkaistaessa näin ei enää ollut. Otos oli pieni, ja kyse oli ahdistuksesta, ei tavallisesta ”ei huvita” -tunteesta, mutta suunta on tuttu: pahimmalta tuntuu silloin, kun et ole vielä aloittanut.

Siitä syntyy ansa. Kun lykkäät tehtävää, jännitys laskee heti. Saat helpotuksen juuri siitä, ettet aloittanut. Huomenna sama kaava toistuu, mutta möykky on vain suurempi.

Ne toimivat eivät siksi, että viidessä minuutissa ehtisit saada paljon aikaan. Ne muuttavat sitä, mitä arvioit. ”Kirjoita raportti” muuttuu muotoon ”avaa asiakirja ja kirjoita ensimmäinen rivi” - kyse ei ole enää möykystä vaan toimesta, jolla on näkyvä loppukohta.

Toiseksi aloitettu tehtävä jää mieleen. Keskeneräinen asia pysyy mielessä eri tavalla kuin loppuun tehty - se pulpahtaa esiin itsestään ja vetää palaamaan. Vaikutus kuvattiin lähes 100 vuotta sitten, eikä se toistu tutkimuksissa aina, mutta lähes kaikki tuntevat ajatuksen: ”Olen jo päässyt tähän sisään, olisi typerää lopettaa.”

On yksi ehto, jota ilman menetelmä ei toimi. Viiden minuutin pitää olla todellinen: sinulla täytyy oikeasti olla lupa lopettaa viiden minuutin kohdalla. Jos kyse on huijauksesta - ”istun viideksi minuutiksi ja sitten kaksi tuntia” - aivosi tajuavat sen parin toiston jälkeen ja alkavat vastustaa jo itse ajastinta.

Seuraa myös aloituksia, älä tehtyjä asioita: väliin jäänyt päivä ei nollaa viikkoa, ja vähitellen aloittaminen lakkaa olemasta erillinen päätös.