Kuinka poikkeuksellista se on
Useimpien planeettojen akseli on kallistunut vain vähän: Maan akseli 23 astetta, mikä riittää vuodenaikojen vaihteluun. Uranuksen kallistuma on lähes 98 astetta, eli sen akseli on lähes kiertoratatasossa ja navat osoittavat vuorotellen suoraan Aurinkoon.
Näistä luvuista seuraa kaikkein kummallisin asia. Uranuksen navalla Aurinko ei laske 42 vuoteen, minkä jälkeen se ei nouse seuraavaan 42 vuoteen. Millään muulla aurinkokunnan planeetalla vuodenajat eivät vaihdu näin.
Kallistuma 23 astetta. Hyrrä: akseli osoittaa sivulle ja vuodenajat ovat leutoja
Kallistuma 98 astetta. Pyörä: napa osoittaa Aurinkoon ja vuodenajat kestävät 42 vuotta
Mistä kallistuma tuli
Pääteoria on törmäys. Nuoresta aurinkokunnasta löytyi paljon suuria kappaleita, ja Maan kokoisen kappaleen törmäys olisi voinut kaataa planeetan. Teoriassa on yksi heikko kohta: yksittäisen törmäyksen olisi pitänyt levittää kuut hajalleen, mutta ne kiertävät siististi.
Kuiden ja renkaiden käyttäytyminen antaa tärkeimmän vihjeen. Kaikki ne kiertävät päiväntasaajan tasossa, eli ne ovat kallistuneet planeetan mukana. Kallistuma syntyi siis varhain, kun Uranuksen ympärillä oli vielä ainekiekko, josta kuut myöhemmin muodostuivat.
Tästä seuraa tarkennettuja vaihtoehtoja: törmäyksiä ei ollut yksi vaan useita, tai planeetta kallistui hitaasti myöhemmin kadonneen kuun vaikutuksesta. Laskelmat osoittavat, että kumpikin skenaario on mahdollinen, mutta käytettävissä olevien tietojen perusteella niiden välillä ei voi valita.
Miksi tiedämme niin vähän
Uranusta on lähestynyt vain yksi avaruusluotain, ja se tapahtui vuonna 1986. Luotain lensi planeetan ohi muutamassa tunnissa ja ehti muodostaa vain yhden yleiskuvan. Kaikki muu tiedetään kaukaa tehtyjen havaintojen perusteella.
Lue loppuun Miqo-sovelluksessa
Vielä 1 minuutti, ja lopussa tietovisa. Artikkeli löytyy kohdasta ”Avaruus → Naapuriplaneetat”
Osoita koodia puhelimen kameralla, niin App Store tai Google Play avautuu.
Lähteet
- Uranuksen akselin kallistuma ja kiertoradan parametrit ovat tarkkoja mittauksia. Kallistuman alkuperää koskevista hypoteeseista on keskusteltu 1990-luvulta lähtien
- ainoan ohilennon teki Voyager 2 -avaruusluotain vuonna 1986