Mitä alkuräjähdys oikeastaan oli

Kun kuulet sanan "räjähdys", kuvittelet paikan: jokin räjähtää yhdessä pisteessä, ympärillä on tyhjyyttä ja sirpaleet lentävät siihen. Alkuräjähdyksen kohdalla kaikki oli toisin. Ei ollut tyhjää avaruutta, johon voisi lentää, eikä paikkaa, jossa se tapahtui. Kuuma ja tiheä olotila täytti kaiken, myös sen avaruuden osan, jossa olet nyt.

Aine ei laajene avaruuden sisällä, vaan asioiden väliset etäisyydet kasvavat. Klassinen mielikuva on pallon pintaan piirretyt pisteet. Kun puhallat palloon, kaikki pisteet etääntyvät toisistaan, vaikka yksikään niistä ei ryömi kumia pitkin. Pallon pinnalla ei ole pistettä, josta kaikki alkoi: siksi maailmankaikkeudella ei ole keskusta, ja jokainen havaitsija näkee saman asian - galaksit etääntyvät hänestä.

Nimeä ei keksinyt teorian laatija. Tähtitieteilijä Fred Hoyle, joka puolusti elämänsä loppuun asti kilpailevaa mallia ikuisesta maailmankaikkeudesta, käytti tätä ilmausta BBC:n radio-ohjelmassa vuonna 1949 - kertoessaan jonkun toisen ajatuksesta, jotta kuulijoilla olisi siitä jokin helposti mieleen jäävä mielikuva. Usein kirjoitetaan, että hän sanoi sen pilkallisesti, mutta Hoyle itse kiisti tämän.

Tärkein vihje on valo. Noin 380 tuhannen vuoden kuluttua alusta aine oli jäähtynyt niin paljon, ettei se enää ollut läpinäkymätöntä sumua, ja säteily pääsi ensimmäistä kertaa kulkemaan vapaasti. Se kulkee yhä ja saapuu taivaalta joka suunnasta: tasaisena, kylmänä taustana, noin 3 astetta absoluuttisen nollapisteen yläpuolella. Se havaittiin sattumalta vuonna 1965, ja sitä luultiin aluksi antennin häiriöksi.

Toinen vihje on koostumus. Ensimmäisten minuuttien aikana, kun oli vielä tarpeeksi kuumaa, ehtivät muodostua vain kevyimmät ytimet, ja laskelmat ennustavat etukäteen, millaiseksi seoksen pitäisi muodostua. Havainnot vastaavat laskelmia.

Teoria ei kuitenkaan kuvaa itse hetkeä "nolla". Yhtälöt toimivat hyvin varhaisesta kuumasta vaiheesta lähtien, mutta juuri siinä pisteessä ne hajoavat: tiheys muuttuu siellä äärettömäksi, mikä kertoo mallin saavuttaneen rajansa, ei siitä, että maailma olisi todella tällainen. Kysymykseen "mitä oli ennen" ei ole vieläkään vastausta.