Miksi paperiraha syntyi

Kiinan Sichuanin maakunnassa kiersi 10. ja 11. vuosisadan vaihteessa rautakolikoita: kuparista oli alueella pulaa, rautaa taas riitti. Rauta on halpaa, joten ostokseen tarvittiin paljon kolikoita, ja kolikkonipusta tuli niin painava, että sitä oli helpompi kuljettaa kärryllä. Suuresta kaupasta tuli pieni muutto.

Kauppiaat ja rahanvaihtajat keksivät ratkaisun. Talletat kolikot säilytykseen ja saat paperisen kuitin: näin paljon metallia on säilytyksessä tässä paikassa. Kuitin voi helposti taittaa ja antaa toiselle, ja kävi ilmi, että tämäkin oli valmis ottamaan sen vastaan, koska hän luotti metallin olevan tallessa. Niin kuitti alkoi kiertää kolikoiden sijasta, kun kolikot pysyivät paikallaan.

Vuonna 1023 Sichuanin valtio otti tällaisten kuittien liikkeeseenlaskun haltuunsa: yksityiset liikkeet menivät konkurssiin, eikä vaihtaminen enää toiminut. Historioitsijat kiistelevät siitä, mistä lähtien näitä papereita pitäisi kutsua rahaksi eikä varastokuiteiksi, sillä raja on häilyvä. Perusrakenne oli kuitenkin jo sama.

Metallia säilyttävä huomaa nopeasti, etteivät kaikki kuittien omistajat koskaan tule paikalle yhtä aikaa. Niinpä papereita voi laskea liikkeeseen enemmän kuin kellarissa on metallia, eikä vähään aikaan tapahdu mitään. Se ei johdu pahantahtoisuudesta vaan järjestelmän ominaisuudesta: lupaus on helppo toistaa, metallia ei.

Kiina kulki tämän tien loppuun asti. Mongolidynastian aikana paperirahaa käytettiin jo kaikkialla maassa; seuraava dynastia yritti uudelleen ja painoi taas aivan liikaa rahaa. 1400-luvun puoliväliin mennessä paperiraha oli lähes poistunut käytöstä, ja maksaminen palasi hopeaan. Euroopassa ensimmäiset setelit laski liikkeeseen Tukholman pankki vuonna 1661, samasta syystä: paikalliset kupariset maksulevyt olivat mahdottoman painavia, ja suurimmat painoivat noin 20 kilogrammaa. Muutamaa vuotta myöhemmin pankki laski liikkeeseen liikaa seteleitä, ja se jouduttiin sulkemaan.

Paperi itsessään ei muutu. Yksi luku muuttuu, eikä sitä ole kirjoitettu paperiin: kuinka monta samanlaista paperia on laskettu liikkeeseen varannon lisäksi.

Siksi paperirahan historia ei ole keksinnön vaan luottamuksen historiaa. Kuitti toimii täsmälleen niin kauan, kunnes kaikki alkavat tarkistaa sen yhtä aikaa.