Mitä havaittiin
Miten auringonpilkkujen määrä muuttui vuosisatojen aikana: tavanomainen rytmi, pitkä notkahdus ja paluu ennalleen. Tämä kuvaa ilmiön muotoa, ei tarkkoja tietoja.
Havaintoja tehtiin säännöllisesti, ja niitä kirjasi eri maissa useita havaitsijoita - kaukoputki oli siihen aikaan jo tavallinen väline. Notkahdus ei siis johtunut havaintojen puutteesta, vaan auringonpilkkujen todellisesta puuttumisesta.
Vahvistusta saatiin myös epäsuorasti. Tiettyjen isotooppien pitoisuudet puiden vuosirenkaissa ja jääkairausnäytteissä riippuvat Auringon aktiivisuudesta - ja samoina vuosina ne osoittavat samanlaisen notkahduksen.
Liittyikö tämä kylmyyteen
Ajallinen yhteys on kiistaton, mutta Auringon osuus ei. Sen säteilyteho muuttuu prosentin kymmenesosien verran, ja useimpien laskelmien mukaan sen osuus viilenemisestä oli vain osa; merkittävä rooli oli tulivuorenpurkauksilla.
Purkauksen vaikutus on nopea ja voimakas: ilmakehään sinkoutuneet hiukkaset heijastavat valoa ja viilentävät maanpintaa vuosien ajan. Samalle ajanjaksolle osui useita suuria purkauksia, joten niiden osuuksia on vaikea erottaa toisistaan.
Auringon avulla selittämiseen liittyy myös fysikaalinen vaikeus. Kun Aurinko on rauhallinen, sen kokonaiskirkkaus muuttuu vain vähän, mutta säteilyn ultraviolettiosuus ja saapuva hiukkasvirta muuttuvat enemmän; sitä, miten tämä vaikuttaa ilmakehän kiertoliikkeeseen, tutkitaan edelleen.
Eräs toinen päättelylinja yhdistää viilenemisen ihmisiin itseensä. Epidemioiden ja sotien jälkeen osa Amerikan viljelymaista metsittyi, mikä saattoi muuttaa hiilidioksidin määrää - hypoteesista kiistellään, mutta sitä ei ole hyväksytty pääasialliseksi selitykseksi.
Viileneminen oli itsessään huomattavaa, mutta ei katastrofaalista: maapallon keskilämpötila muuttui asteen murto-osan verran, vaikka joillakin Euroopan alueilla muutokset olivat selvempiä. Näiltä alueilta ovat peräisin myös kuvaukset jäätyvistä joista.
On myös tärkeää, ettei tämä ole peruste nykyisen lämpenemisen kiistämiselle. Satelliitit ovat mitanneet Auringon aktiivisuuden muutoksia suoraan viime vuosikymmeninä, eivätkä ne selitä havaittua lämpötilan nousua.
Mitä Auringolle tapahtui 1600-luvulla?
Selittääkö tämä viilenemisen kokonaan?
Lähteet
- Noin vuosina 1645-1715 auringonpilkkujen määrä väheni jyrkästi, minkä myös isotooppitiedot vahvistavat
- yhteys pienen jääkauden kylmään ajanjaksoon on dokumentoitu, mutta Auringon aktiivisuuden osuuden arvioidaan olleen vain osittainen yhdessä vulkaanisen toiminnan kanssa
Seuraavaksi sarjassa ”Aurinko”
2 artikkelia kokonaan sivustolla, vielä 2 sovelluksessa
