Mitä sotilaat kirjoittivat kotiin

Vuonna 1914 Britannian armeija otti käyttöön kenttäpostikortin, valmiiksi painetun lomakkeen. Mitään ei tarvinnut kirjoittaa, vaan piti vain yliviivata tarpeettomat kohdat: "voin aivan hyvin", "olen joutunut sairaalaan", "olen saanut kirjeesi", "kirje seuraa heti, kun siihen on tilaisuus". Sitten lisättiin päivämäärä ja allekirjoitus. Tällaisia postikortteja lähetettiin kotiin satoja miljoonia.

Ajatus oli käytännöllinen. Lomake läpäisi sensuurin hetkessä, koska siinä ei ollut mitään tarkistettavaa, ja saapui perille tavallista kirjettä nopeammin. Perheelle yksi yliviivaamatta jäänyt rivi tarkoitti tärkeintä: sinä päivänä hän oli elossa. Se, ettei korttiin voinut lisätä mitään omaa, luki painettuna itse postikortissa.

Tavallisen sotamiehen kirje ei mennyt suoraan postisäkkiin. Sen luki ja allekirjoitti hänen oman komppaniansa upseeri: ei kasvoton virkamies selustassa, vaan ihminen, jonka kanssa olit aamulla jakanut teen. Oli lähes mahdotonta kirjoittaa hänen nähden, että joukkueesta oli jäljellä enää puolet ja että pelkäsit. Asioita alettiin yliviivata jo ennen sensoria, omassa päässä.

Kiertotie oli "vihreä kirjekuori". Sotilas allekirjoitti lupauksen, että kirje sisälsi vain henkilökohtaisia ja perheeseen liittyviä asioita, eikä komppanianpäällikkö avannut tällaista kirjettä. Osa vihreistä kirjekuorista tarkistettiin kuitenkin myöhemmin satunnaisesti selustassa. Neljännesvuosisataa myöhemmin neuvostoliittolaiset kirjeet taiteltiin kolmioiksi eikä niitä suljettu: se helpotti sensorin työtä, ja päälle lyötiin leima "Sotilassensuurin tarkastama".

Sensuuri ei selitä kaikkea. Yhdysvaltain sisällissodan aikana postia tarkistettiin tuskin lainkaan, ja sieltä peräisin olevat kirjeet ovat huomattavasti avoimempia. Mutta sielläkin miehet säästivät äitejään ja vaimojaan. Toinen suodatin oli vastaanottaja itse: kirjoitat ihmiselle, joka saa uutisen vasta kahden viikon kuluttua eikä voi muuta kuin huolestua.

Siksi samojen ihmisten päiväkirjat tuntuvat erilaisilta. Niiden pitäminen rintamalla oli yleensä kiellettyä, mutta niitä kirjoitettiin silti pienellä käsialalla ja piilotettiin. Samana päivänä ihminen lähetti kotiin viestin "kaikki hyvin, kiitos paketista" ja kirjoitti itselleen kuivan rivin siitä, kuka tänään haudattiin. Kirje kirjoitetaan jollekin. Päiväkirja ei kenellekään.